Pyhyys

Hallitus laittaa jälleen kovat piippuun ja leikkaa työläisiltä. Lähteä saa pari arkipyhää, osa sunnuntailisistä, osa ylityökorvauksista, sekä osa julkisen sektorin lomapäivistä. Lisäksi ensimmäinen sairaspäivä tulee palkattomaksi. Lomapäivistä muuten sen verran, että julkisuudessa puhutaan vain siitä kuinka julkisen sektorin lomia tiputetaan 38:sta 30:een, vaikka pitäisi ehkä edes kohteliaisuuden nimissä mainita kyseessä olevan viimeisen kokemuslisän, joka maksetaan rahan sijasta kahdeksana lomapäivänä. Kunnalta saa siis 38 lomapäivää kun on ensin ollut kunnalla töissä 15 vuotta, että noin tarkennukseksi. Varmaan osalta kirjoittajista unohtui ihan vahingossa tuo tieto, ei sillä lailla tarkoituksenmukaisesti johdettu osaa kansasta raivon partaalle, eihän?

Palkkaahan tässä haluttiin työläisiltä pohjimmiltaan alentaa, koska työläiset ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisen laman ja varallisuuden ennennäkemättömän uusjaon. Suora palkanalennus tuntuu kuitenkin olevan niin raju ja törkeä teko, mitä se onkin, että lähdettiin sitten hieman toiselle reitille jotta saataisiin jälleen kerran tilanne naamioitua joksikin mitä se ei todellisuudessa ole. Napsitaan pois sunnuntailisiä, ylityökorvauksia, sekä pari kristillistä arkipyhää, lopetetaan sairaslomilla huvikseen makoilu. Niin, ja tosiaan puututaan näihin sikamaisiin julkisen sektorin lomiin, mitkä ovat todellisuudessa rahan korvaavia kokemuslisiä. Saadaan käytännössä siis sama palkanalennus aikaiseksi, mutta hieman eri tavalla, hieman eri kertomuksella.

Keskeisin osa kertomusta ovat nämä pyhät, pyhäpäivät ja pyhälisät. Paljon kerrotaan tarinaa siitä, että eivät suomalaiset ole enää aikoihin eläneet mitään kristillistä elämää, että nämä tällaiset pyhäpäiväkorvaukset ja arkipyhät ovat vain jäänteitä kristillisestä menneisyydestä, eivätkä mitään nykyaikaa. Että ne ovat vain duunareiden tekosyitä kahmia itselleen heille kuulumatonta rahaa.

Vähänpä ymmärtävät moisen väittäjät ihmisestä mitään. Tai ymmärtävät toki, mutta tahallaan tyhmää esittävät.

Sunnuntaita voisi verrata vaikkapa protestanttiseen työetiikkaan. Protestanttinen etiikka vaikutti aikanaan vahvasti siihen miten ihmiset työn ylipäänsä kokivat. Protestanttisessa etiikassa työtä kuului nöyrästi tehdä ja rahaa kuului säästää jotta ihminen olisi jumalan silmissä kunnon kristitty. Työ, yrittäjyys ja ahkeruus työssä kuuluivat olennaisena osana protestanttisen ihmisen kristilliseen elämään. Näin siis tietty meillekin tuttu kristinuskon suunta tuli aikoinaan valaneeksi vankan pohjan kapitalistiselle maailmalle, kuten Max Weber kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki osoittaa. Nykyisen markkinatalousmaailman vahvana peruskivenä on protestanttinen etiikka, ihmisen suhde työhön.

Tämä uskonnollisuuden ja työn vahva side kuitenkin aikojen saatossa laantui ja lopulta käytännössä katkesi. Jäljelle jäi vain vahva työetiikka, meille kaikille tuttu. Minunkin vanhempani opettivat meidät lapset nöyriksi työläisiksi joiden piti nostaa työn itseisarvo muun yläpuolelle, koska työ oli tärkeintä. Työtä piti tehdä, elää säästäväisesti ja olla työn edessä nöyrä. Tuttua kauraa suurimmalle osalle suomalaisia. Mutta tämä kaikki tehtiin ilman mitään uskonnollista eetosta. Minua ei ole edes lapsena kastettu, mikä kertoo hieman vanhempieni uskonnollisuudesta.

Mitä kummaa tämä työetiikan luja yhteys suomalaiseen yhteiskuntaan siis on, kun se ei enää ainakaan mitään uskonnollista ole?

Se on maallista, se on muuttunut, se on se osa mikä protestanttisesta työetiikasta on jaksanut matkata yli vuosisadan itse protestanttisuuden jäädessä historian lehdille.

Tämä on malliesimerkki ihmisen tavoista, rituaaleista ja perinteistä. Ne elävät vuosisatoja, jättävät jotain pois, ottavat jotain mukaansa, muovaantuvat ajan saatossa. Ja juuri siksi on erittäin tietämätöntä (valheellista) koskea esimerkiksi sunnuntailisiin sillä perusteella että sunnuntain pyhyys olisi vain jokin kummallinen jäänne jostain menneestä kristillisestä maailmasta. Ei ole. Sunnuntai on edelleen keskeinen osa nykyihmisen viikkoa, ja nimenomaan sitä viikon arvostetuinta, pyhintä osaa. Ei siinä enää mitään kristillistä monille ole, mutta silti viikon kierron kruunaava sunnuntai on meille kaikille erityinen päivä, pyhä. Viikonloppu kruunaa viikon, ja olit sitten maantaista perjantaihin työtä tekevä toimistolainen, tai kolmivuorotyötä tekevä ilta- ja viikonlopputyöläinen, lauantai ja sunnuntai ovat meille kaikille jotain aivan muuta kuin maanantai ja tiistai. Viikonlopputyöläinen jää monesti tästä pyhyydestä paitsi paiskiessaan töitä, mutta tästä merkittävästä haitasta hänelle maksetaankin haittalisää, lauantailisää ja sunnuntailisää. Samalla tavoin illoista ja öistä maksetaan haittalisää. Ne ovat hankalia aikoja tehdä töitä ja siksipä niistä kuuluukin maksaa erityiskorvaus. Kyse ei ole Jeesuksesta eikä puusuksesta. Tämän tietää jokainen meistä.

Sunnuntai ei ole enää kristillinen pyhä, se on maallinen pyhä ja edelleen yhtä tärkeä. Protestanttisesta työetiikasta jäi ajan saatossa protestanttisuus pois, kuten kristillisestä pyhästä on jäänyt kristillisyys pois. Silti vahva työetiikka ja vahva sunnuntain pyhyys ovat edelleen voimissaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pyhän käsite on ollut olemassa jo ennen kristinuskoa ja on sitä myös kristinuskon jälkeen. Ihmiset arvottavat viikonpäiviä edelleen yhtä vahvasti, ilman mitään kristillistä sitoumusta.

Sunnuntain kristillistäminen on vain tahallista harhaanjohtamista. Se ikään kuin antaa oikeuden leikata työläiselle kuuluvaa palkkaa niin että syypäänä ei olekaan ahne kapitalisti, vaan kiero kristillisyyden valeasussa operoiva duunari. Sukkela yritys, sukkela yritys todellakin.

Samaan linjaan kuuluvat myös arkipyhien poistamiset. Niin kuin esimerkiksi joulu ei olisi nykyihmiselle enää mitään, kun emme enää ole hartaita kristittyjä. Kehtaavatkin, ja kyllähän he kehtaavat. He päättävät meidän puolestamme mikä meille on pyhää ja mikä ei. He päättävät meidän puolestamme mitä asioita me arvostamme ja mitä emme. Keitä perkeleitä he oikein luulevat olevansa?

Ensimmäinen tapa leikkausten todellisten syiden peittelemisessä on siis todellisuuden muuntaminen, kristillisyydellä lyöminen. Samaan syyllistämisen kategoriaan kuuluu myös ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus: sairastatte huviksenne. Toinen tapa on tämä sieltä täältä nipsiminen. Otetaan hieman sunnuntailisistä, hieman ylityökorvauksista, hieman lomista ja hieman arkipyhistä. Tämän saman palkanalennuksen voisi tehdä suoraan alentamalla palkkaa, mutta se olisi porvareidenkin mielestä liian suorasukaista ja törkeää. Napsitaan siis sama alennus sieltä täältä, ja kas kummaa ”mitään radikaalia” ei olekaan tehty. Pala kerrallaan, sieltä täältä ja kukaan ei huomaa, kukaan ei pillastu. Luultavasti kohta joku perussuomalaisten primitiiviosaston deekuista laitetaan tekemään jotain sirkuspellenäytöstä julkisuuteen ja jälleen siirtyy katkeran kansan huomio toisaalle.

Lisäksi, monet alat nojaavat käytännössä palkanlisiin. Toisin sanoen ne olisivat ilman lisiä niin matalapalkkaisia ettei palkalla tulisi toimeen. Peruspalkan on voinut hivuttaa luokattoman alhaalle vain siksi, että työntekijät ovat ilta-, yö- ja viikonloppulisillä saaneet kaavittua minimitoimeentuloon tarvittavat rahat kasaan. Lisät eivät siis todellakaan ole mikään kiva pikku luksus nomaalipalkan päälle, vaan keskeinen ja välttämätön osa kokonaispalkkaa. Itsekin olen monesti palkan alhaisuudesta keskusteltaessa kuullut työnantajan argumentin: ”mutta kyllähän se lisien kanssa on sitten kohtuullinen”. Niinpä niin, niiden kanssa, ei ilman niitä. Lisät ovat muodostuneet monelle matalapalkka-alalle täysin keskeiseksi osaksi toimeentuloa. Nyt niitäkin riivitään pois koska ne ovat jotain ”ylimääräistä”, tai ”menneisyyden kristillisyytä”.

Lopuksi. Mietitäänpä sitä kuinka arkinen sunnuntaimme onkaan…

Tästä eteenpäin meillä on arkiseen tapaan sunnuntaisin auki ja toiminnassa kaikki koulut, Kela, sosiaalitoimi, työvoimatoimisto, kunnan ja valtion virastot, päiväkodit, kirjastot, eduskunta, Posti, Alko, rakennustyömaat aamulla kello seitsemän… kaikki auki, kaikki samoilla arkisilla aukioloajoilla ja toiminnoilla. Busseilla ja junilla samat arkiset aikataulut. Miksei olisi, ei Jeesus junalla matkustanut?