torstai 29. toukokuuta 2014

Äänestäminen

Se on jännää puuhaa tuo äänestäminen. Kaikkia patistetaan äänestämään kuukausitolkulla ennen vaaleja. Joka päivä törmää johonkin suosittelijaan ja vakuuttajaan joka kertoo kuinka tämä on niin perkeleen tärkeää ja kansalaisvelvollisuus. Ja kun itse vaaleissa taas kerran iso osa porukasta jättää äänestämättä, alkaa hirveä kalabaliikki. Syytökset lentelevät: ”Turha sitten valittaa kerta et äänestänyt! Saatais tähänkin maahan vähän paremmat johtajat mutta ei, kun kaverit vaan himassa makaa! Ei se kovin paljon vaadi mutta kun ei vaan laiskurit viitsi!”

Syytetään välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta ja rantojenmiehuudesta ja kaljabaarimiehuudesta. Olisihan se tosiaan pelottavaa jos jotkut ihmiset olisivat ihan samanlaisia kuin me äänestäjät, mutta eivät vain äänestäisi? Onneksi he ovat juoppolalleja ja laiskureita. Paradoksaalista onkin, että silti me kunnolliset äänestäjät haluamme tämän puliveivariporukan äänestämään? ”Tänne sieltä juomasta ja sassiin! Pysyykö kynä kädessä, hä? Muistatko nimesi? No hyvä, ja sitten peremmälle valitsemaan europarlamenttiin porukkaa.”

Jos laiskuudesta ja tyhmyydestä ei varsinaisesti syytetä, niin sitten on vaihtoehtona tämä paras: ”teidän vika sitten kun on paskat päättäjät taas!”

Ei muuten ole. Ne jotka käyvät äänestämässä, äänestävät meille päättäjät, ja jos ne päättäjät ovat paskoja, niin se on näiden äänestäjien vika. Ne äänestämättä jättäneet eivät nimenomaan äänestäneet ketään.

Toki ymmärrän väitteessä piilevän logiikan: nykyiset valinnat olivat huonoja ja jos nukkuvien puolue olisi käynyt uurnilla, niin he olisivat nimenomaan äänestäneet joitain muita, joitain niitä joita nyt ei valittu. Onko tässä logiikkaa? Voiko olla varma että äänestämättä jättäneet ovat nimenomaan niitä jotka olisivat muuttaneet kurssin? Kenties he olisivat vain äänestäneet jotakuinkin samalla keskiarvolla, ääniä olisi ollut enemmän, mutta valitut olisivat olleet samaa vanhaa kauraa?

No kyllä siinä itse asiassa on logiikkaa. Äänestämättömyydestä valittavat lujimpaan ääneen ne, jotka kaipaavat lisää vasemmistolaista ajattelua politiikkaan. He tietävät että nukkuvien puolueessa ei paljoa Kokoomuslaisia kellu. Varakkaat ihmiset ovat kiinnostuneita pitämään huolta varoistaan, ja siksi äänestävät omia edustajiaan hyvinkin suurella prosentilla. Varattomat eivät ole kiinnostuneita huutamaan varattomuutensa perään. Aikanaan kun Suomi ylpeili varhaisella koko kansan äänestysmahdollisuudellaan, oli siinäkin pieni juju millä ei juuri rehvasteltu. Irtolaisuudesta tai vastaavasta huonosta elämästä ”kärsivä” ei saanut äänioikeutta. Esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkuus saattoi aiheuttaa äänestyskelvottomuuden. Köyhintä kansanosaa piti pitää kurissa ja nuhteessa, eikä sillä luonnollisesti voinut olla äänioikeutta. Nykyään on oikeus, mutta ei ole kiinnostusta.

Mistä syystä, se riippuu vastaajasta. Porvarien mielestä kysymys on laiskuudesta, keskikaljasta ja liian hyvistä sosiaalituista. Vasemmiston mielestä kyse on siitä, että työttömät ja nykyään osa duunareistakin, ovat lannistettu ja lyöty maanrakoon osallistavalla sosiaaliturvalla, työnantajien sanelupolitiikalla, kurjistuvalla terveydenhoidolla, kansainvälisten suuryritysten veronkierrolla ja vähävaraisten ihmisten syyllistämisellä ja halveeraamisella.

Mikä on sitten se oikea syy? Tiedä häntä (porvarit kusettaa aina). Joka tapauksessa, se mikä kaikkia puolueita ainakin yhdistää, on puhetapa. Tarkemmin puheenaihe.

Kun seuraa televisiosta poliitikon haastattelua, huomaa hyvin nopeasti, että vähintään 70% koko puheesta keskittyy itse poliittisen pelin ja poliittisten voittajien/häviäjien taktiikoihin. ”Mitä Perussuomalaiset aikovat nyt tehdä kiriäkseen Keskustan kiinni? Onko tarkoitus panostaa ylempään keskiluokkaan vai toimihenkilöihin?” ”Vasemmistoliitosta karkaa nuorta koulutettua väkeä Vihreisiin ja tämän estääkseen heidän on panostettava suurkaupunkien opiskelijoihin.” ”SDP:llä ei ole samalla tavalla vetäviä kärkiehdokkaita kuin Kokoomuksella, tälle pitäisi varmaan tehdä jotain?”

Harvaa haastattelijaa kiinnostaa kysellä mitään muuta, harvaa politiikan analysoijaa kiinnostaa analysoida mitään muuta kuin juuri tätä puolueiden välistä peliä aivan kuin se olisi jalkapallon Valioliiga mistä puhutaan. Poliitikkoja nyt ei tietenkään kiinnosta. Vaalimainoksissa lukee ne ikuiset ja pakolliset sloganit ”työtä kaikille”, ”vanhukset ja lapset etusijalle”, ”hyvän puolesta pahaa vastaan”, ”Nuorisossa on tulevaisuus” jne. Mutta että nämä aiheet olisivat poliittisen median ja poliittisen keskustelun ytimessä, ei ikinä. Eikös sellainen ole jo hieman lapsellista? Totta kai setä välittää lapsista ja vanhuksista ja aikuisistakin, mutta nyt asiaan… meidän kovin haastaja vaaleissa on Perussuomalaiset ja nostamalla molemmat laitapuolustajat ylemmäs, saamme ylivoiman heidän puolustusalueelleen. Halla-Aho on yllättävän nopea, mutta Soinista pääsee heittämällä ohi ja Hakkarainen puolestaan pelkää palloa. Että tällä taktiikalla.

Tätähän se kaikki on. Tämä ei ole edes irvailua, vaan faktaa. Politiikka on irtautunut todellisuudesta jo ajat sitten. Edes toimittajia ei kiinnosta haastatella poliitikkoa hänen aatteistaan tai arvoistaan, peli kiinnostaa enemmän. Poliitikko saattaa jopa sivuuttaa kysymyksen sanomalla ”se on sitten enemmänkin arvokysymys”. Ikään kuin se että jokin on arvokysymys, olisi jotenkin mitätön tai turha seikka. Niidenhän kaiken ytimessä pitäisi olla, arvojen. On vain annettu ymmärtää että kaikki poliitikot tekevät loogista politiikkaa, ratkovat asioita ikään kuin matemaattisesti. Kun osaa laskea, osaa päättää? Näin ei kuitenkaan ole. Jos näin olisi, kaikki poliitikot olisivat samaa mieltä ja heitä ei tarvittaisi lainkaan. Se miksi he ovat päivänselvistä asioista eri mieltä, johtuu juuri arvoista. Arvoista, joita he itse vähättelevät puhumalla ”asiantuntijalausuntoja” ja ”faktoja”. Eurooppa tarvitsee asiantuntijaa? Vitut tarvitse, Eurooppa tarvitsee arvoja, mutta jos poliitikot ne tosiasialliset arvonsa joskus kertoisivat rehellisesti, syntyisi vallankumous.

Yhtä kaikki, oli syy mikä tahansa, äänestämättömyys sataa aina oikeiston laariin ja mitä vähemmän jengiä käy äänestämässä, sitä enemmän se sataa oikeiston laariin. Sitä enemmän oikeisto saa valtaa ja sitä pienemmäksi äänestysprosentti käy.

”Mutta pitäisi vaan saada se jengi sieltä uurnille! Kyllä sitten saataisiin muutos!”

Eipä välttämättä saataisi. Oikeistolla ja ylipäänsä valtapuolueilla on enemmän rahaa, he voivat tehdä suurempia vaalikampanjoita, he voivat suoraan tai välillisesti hallita suurempaa osaa mediasta, ja näistä syistä heidän äänensä on kuuluvampi. Sitä paitsi ihmiset tykkäävät äänestää tunnettuja naamoja. Ihmiset myös seuraavat mediaa, joka kertoo heille totuuden: ”äänestämättä jättäneet ovat vastuuntunnottomia luusereita ja juoppoja.” Näinhän ne lehdet kertovat, ja ketä se palvelee?

Valtapuolueet myös nauttivat nykyisestä vaalilaskentatavasta, sillä se suosii isoja puolueita pienten kustannuksella. Mitä luulette, haluavatko valtapuolueet vaihtaa järjestelmän sellaiseksi että se toimisi toisin päin, heitä vastaan? Voitaisiin järjestää vaikka äänestys eduskunnassa, mitenköhän siinä kävisi?

Voisihan siitä järjestää suoran kansanäänestyksenkin, mutta eihän meillä Suomessa ole tapana ollut sellaisia järjestää, ties mitä ne rantojenmiehet silloin äänestäisivät, oikein? Parempi että on edustuksellinen demokratia jota on hieman manipuloitu rahalla ja lainsäädännöllä sellaiseen suuntaan, ettei vaalitulos koskaan muutu merkittävästi.

”Mutta jos ei äänestä, niin mitä järkeä tässä demokratiassa sitten on, eihän muulla tavalla voi vaikuttaa?”

Kyllä voi vaikuttaa muutenkin, mutta sääntö menee näin: mitä enemmän massia, sitä enemmän vaikutusta. Eivät puoluejohtajat koskaan minulle soittele kun haluavat politiikan ulkopuolisen mielipiteen. He soittavat Jorma Ollilalle, tai Nalle Wahlroosille. Kyllä he välillä soittelevat joillekin yliopistoprofessoreillekin, mutta eiköhän se ole aika selvää kenen ääni kantaa ja kenen naama telkkarissa enemmän kuluu. Sen jolla on enemmän massia.

”No miten tavallinen ihminen voi sitten vaikuttaa jos ei äänestämällä, eikä rahaa ole tarpeeksi näkyvyyteen tai suoraan painostamiseen?”

Onhan noita autonpolttoretkiä ja lätkämailoja, mutta niitä mediassa vasta mollataankin. Juopporentuiksi, huligaaneiksi ja terroristeiksi sanovat. Julkisuutta tulee, mutta negatiivista. Ei kuulemma asioita voi parantaa rikkomalla asioita. Sinänsä kuulostaa ihan loogiselta.

No, minä en käynyt polttamassa autoa lätkämailalla, minä kävin äänestämässä. Ehdokkaani sai kolmisensataa ääntä. Jäi noin satatonnia uupumaan. Veikkaan että ne kaikki nukkuvat juoppolallit olisivat äänestäneet minun ehdokastani, mutta ei kun ei. Siellä vaan downshiftasivat.