torstai 26. syyskuuta 2013

Säästöpeli

Hallitus on päättänyt purkaa säästösyistä kuntien tehtäviä miljardilla eurolla. Tarkempaa tietoa tehtävien karsimisesta ei ole. Helsingin sanomat tarttui tähän visaiseen ongelmaan ja antoi lukijoilleen mahdollisuuden kokeilla säästöpeliä, jossa lukija voi itse testata mistä eri kohteista miljardin voisi leikata.

Säästöpelissä on lueteltu kuntien eri hallintoaloja ja niistä mahdollisesti irtilähteviä summia. On lasten päivähoitoa, kotipalveluja, hammashoitoa, perusopetusta ja niin edelleen. Tästä ikävästä viidakosta lukija sitten kokeilee leikkailla rahaa pois ja joka napin painalluksen kohdalla leikkaus tuntuu epäoikeudenmukaiselta, leikataanhan joka kohdassa jotain tärkeää. Listalta ei helposti löydä mitään sellaista leikattavaa joka tuntuisi oikeudenmukaiselta.

Tähän on tultu. Ei ole eletty suu säkkiä myöten ja nyt on sitten leikattava, kaikesta hyvästä, kaikesta tärkeästä. Olemme eläneet yli varojemme ja vaihtoehtoja ei ole. Tässä sitten lukija voi punnita omia arvojaan ja kokeilla poliitikon elämää, vaikeita valintoja. Väistämättömiä valintoja.

Säästöpeli vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin netissä tehtävät vaalikoneet. Niissä annetaan tiettyjä monivalintakysymyksiä, mihin vastaamalla saa tuloksen samanmielisistä ehdokkaista. Vaalikoneissakin käytetään samaa pakon retoriikkaa. Saatetaan kysyä esimerkiksi: nyt kun kuntien talous on retuperällä ja velka painaa selkää, mistä seuraavista leikkaisit: perusterveydenhuolto, vanhuspalvelut vai vammaispalvelut?

Siinä sitä jälleen kansalainen arpoo tuskissaan mistä näistä leikkaisi, pakko kun on.

Matlock tosin huutaisi ”vastalause, kysymys on johdatteleva!”

Matlock ei asu Suomessa.

Huomioitavaa on, että näissä leikkisissä ihmiskokeissa ei ole todellakaan tarkoituksena kokeilla mitä kansalainen tekisi, vaan viestiä vaihtoehdottomuuden politiikkaa. Meillä ei ole muita mahdollisuuksia! Ketään ei kiinnosta mitä kansalainen tekisi, vaan se, että kansalainen taatusti ymmärtää leikkauksen pakon. Ymmärtää että muita vaihtoehtoja ei ole eikä tule. Ja ymmärtää, että koska seuraus kohdistuu kansalaisen hyvinvointiin, täytyy syynkin olla kansalaisesta lähtöisin. Ei kai nyt muuten?

Yhdessäkään vastaavassa testissä ei koskaan kysytä, mitä kansalainen on mieltä siitä, mikä tämän kaiken kurjuuden on aiheuttanut. Missä on vika kun kaikki kunnat ovat velkaisia? Missä on vika kun valtio on velkainen? Kuka tai ketkä ovat aiheuttaneet tällaisen laman?

Tilanne on hieman sama kuin postilaatikosta saapuisi tonnin lasku, muttei itse tietäisi miksi. Sinä olet tonnin velkaa, mistä meinasit säästää sen? Mistä meinaat leikata?

Siinä sitten äkkiä myisi auton ja vinguttaisi luottokortin pohjaan jotta saisi laskun maksettua. Koskaan ei ihmettelisi että mistä helvetistä moinen lasku oikein tuli ja miksi ihmeessä se pitäisi maksaa. Niinkö kansalainen toimisi?

Tuskin. Jokainen saisi täysimittaisen raivarin, jos syyttä suotta lykättäisiin omituisia laskuja maksettavaksi ilman perusteita. Tuskin kukaan alkaisi välittömästi maksamaan ja leikkaamaan lastensa harrastuksista.

Miksei? Koska kotitaloudessa ihminen jotakuinkin tietää mistä menot syntyvät. Ei ole kotitalouteen vielä saapunut vaihtoehdottomuuden politiikka, jossa ilman perusteita vain maksellaan suunnattomia summia ties minne. Vaihtoehtoja on, ja jos yllättäviä laskua saapuisikin, osaisi kotitaloushenkilö nopeasti ottaa selvää kuka on tilannut tonnilla kenkiä kertomatta muille kotitaloushenkilöille mitään. Sylttytehdas löytyisi nopeasti.

Mutta valtion tai kunnan talous on eri juttu. Sinne vain katoaa rahaa ja sitten on säästettävä. Ensin poliitikot toimivat kuten toimivat ja rahaa jää aina puuttumaan. Sen jälkeen annetaan kansalaiselle vaalikone tai säästökone, jotta kansalainen voi kokeilla mistä leikata. Kansalaiselle ei koskaan anneta sylttytehdaskonetta, jolla etsiä mahdollisia syitä tilanteeseen. Kansalaisen kone on aina seurauskone. Ei siivoojallekaan kerrota mistä sotku on tullut, pääasia että tajuaa vain siivota.

Samaan aikaan lehdet uutisoivat käteisen käytön mahdollisesta rajoittamisesta. Suuri osa harmaasta taloudesta liikkuu kuulemma käteisessä rahassa? Tosin finanssialan keskusliiton laskujen mukaan enää noin neljännes kuluttajista ostaa kaikki päivittäistavaransa ja palvelunsa käteisellä, eli käteisin käyttö on vähentynyt koko ajan. Mutta! Mutta siitä huolimatta käteisessä rahassa piilee harmaan taloutemme ydin? Sinnekö ne rahat katoavatkin? Käteiskauppaan? Siksikö meidän pitää kokeilla säästökonetta ja leikellä vanhustenhuoltoa? Verorahat ovat kadonneet pitserioiden ja partureiden taskuihin? Voi jukra.

Eipä ikinä tullut mieleen että harmaan talouden suurin linnake onkin käteiskaupassa. Maailmassa kierretään veroja tuhansilla miljardeilla euroilla. On veroparatiiseja, missä makaa enemmän verotuksen ulkopuolista rahaa kuin koko euroopan unionissa, ja kaikki käteisenä? On verotusjärjestelmiä, missä suuryrityksen johtajilla on pienemmät veroprosentit kuin heidän sihteereillään, ja kaikki tämä rahamäärä käteisenä? On rahajärjestelmä missä pankit voivat luottolaajentaa uloslainaamaansa korollista rahaa satakertaisesti, leipoa tästä kaikesta voittoa ja hätätilanteessa maksattaa tappiot verorahoilla, ja kaikki tämä käteisenä? On jättimäisiä yrityksiä, jotka ovat konkurssikypsässä tilanteessa liian suuria kaatumaan, joten valtion on tuettava näitä poloja verorahoilla, ja vieläpä käteisellä?

Tässäpä oma syy-yhteys-koneeni. Toivottavasti Helsingin sanomat ottaa tämän käyttöön, yhtä leikkimielinen testihän tässäkin on kyseessä.

Rengasta vaihtoehto joka mielestäsi kertoo syyn taloudelliseen kurimukseemme.


  1. Meitä kusetetaan

  1. Meitä pidetään täysinä idiootteina

  1. Naapurin Jannella on vitosen seteli

  1. Klabbeissa on mulla tonnin stiflat

lauantai 14. syyskuuta 2013

Karamellipussi

Iltapäivälehdessä kirjoitettiin ihmisestä, joka oli närkästynyt Dumle-pussista. Tarkkaan ottaen pussin sisällön epätasaisuudesta. Pussissa pitäisi olla sekaisin muutamaa eri karkkityyppiä, mutta yhtä tiettyä, lakritsia, oli vain yksi kappale. Huijausta!

No, hauska juttuhan tuo on ja kyllä siitä sopiikin irrotella keskustelupalstoilla. Tässäkö ovat meidän ongelmamme, liian vähän lakritsikaramelleja?

En tiedä eri karamellien kalleuseroista mitään, mutta yksilakritsinen karkkipussi saattaa silti kertoa enemmän kuin vain sen, että osa meistä on vittumaisia inisijöitä.

Nimittäin. Jos sattuu olemaan niin, että lakritsi on kallein noista muutamista eri namulajeista, ei valittaja välttämättä olekaan pelkkä valittaja. Se että kalleinta ainesosaa on aina vähiten tuotteessa, ei ole mitään sattumaa. Sattumaa on se, jos sitä on eniten. Harva se päivä saa lukea lehdistä miten milloin myslipaketissa, milloin pakastevihanneksissa on ”sattumoisin” vähiten sitä kalleinta tuotetta. Siitäkin huolimatta, että mainokset ja jopa tuoteselosteet antavat ymmärtää kunkin eri raaka-aineen olevan suhteellisen tasa-arvoisesti edustettuna. Sitten oli vain jostain syystä käynyt pakkaamolla joku pikku hassi ja perunaa oli eniten, parsakaalia vähiten. Hups, tekevälle sattuu.

Vaan kun ei satu. Tekevälle ei satu yhtään mitään. Kaikki on hyvin harkittua.

On päivänselvää että elintarviketeollisuuden keskeisin päämäärä on tuottaa maksimaalinen määrä rahaa omistajilleen. Eikä siinä edes ole mitään väärää, se on reilua kapitalismia. Millä keinoin tätä päämäärää sitten jahdataan, se ei välttämättä olekaan kovin reilua, eikä aina edes kapitalismia.

Ei ole reilua mainostaa tasalaatuista pähkinäsekoitusta, jos tarkemmin katseltuna halvimmat pähkinät ovat aina yliedustettuina. Jos pakkausteknisistä syistä tasalaatuisuutta ei voida taata, miksi sitten annetaan kuluttajalle harhauttava mainoskuva moisesta ja vielä tärkeämpää, miksi sitten aina sattuu käymään niin, että juuri kalleimmat tuotteet ovat aliedustettuina ja halvimmat puolestaan yliedustettuina? Ei se ole mitään sattumaa, se on kieroilua.

Vielä ronskimpaa kieroilua, paremminkin ehkä vaarallista valehtelua ja väärentelyä, on terveellisyysmainonta. Elämme vähärasvaisuuden aikaa. Miksi? Koska se on terveellistä? Tuskin. Vähärasvaisuus on terveellistä vain, koska se on samalla halvempaa elintarviketeollisuudelle, ja sitä kautta tuotteiden katteet puolestaan suurempia. Jos rasva olisi halpaa, se olisi myös elintarviketeollisuuden mielestä terveellistä. Kyllähän kaikki tietävät että parsakaali on terveellisempää kuin peruna, mutta jos näistä tuotteista tehtäisiin valmispussi, olisi peruna aina yliedustettuna.

Ajatusleikki: minulla on litra maitoa, siinä on 300 grammaa rasvaa. Saan sen myytyä kahdella eurolla. Jos poistan maidosta 290 grammaa rasvaa ja lisään tilalle vettä, voin myydä edelleen maidon kahdella eurolla, varsinkin jos perustelen muutoksen rasvan poiston terveellisyydellä. Jos saan lisäksi terveysviranomaiset ja poliitikot tukemaan terveystarinaani, on menestys taattu. Sen jälkeen voin käyttää 290 gramman rasvakasan johonkin toiseen tuoteeseen ja myydä senkin voitolla. Ja koska rasva on vaarallista, voin laimentaan 290 gramman rasvakasan useaksi eri tuotteeksi joiden pääraaka-aineeksi laitan vettä, tai muuta lähes ilmaista, ja myyn kaiken terveellisenä. Ja tämän saan tehdä vielä viranomaisten ja poliitikkojen suosittelemana, istuvathan he sattumoisin kaikki firmani hallituksessa. Tämän sattuman todennäköisyys on kutakuinkin sama kuin halvimpien ainesosien yliedustussattuma vihannessekoituksessa. 

Nykyään varsinkin eläinrasva on epäterveellistä, kasvirasva puolestaan lähes välttämätöntä ihmiselle. Tämä ei tietenkään liity siihen, että kasvirasva on elintarviketeollisuudelle paljon halvempaa, säilyvämpää ja siitä pystyy tarvittaessa muokkaamaan mitä vaan. Tulevaisuudessa sitä käytetään luultavasti talojen perustuksissa, niin monimuotoista se on, ja halpaa! Ja kaikkien yllätykseksi, näyttäisi olevan myös erittäin terveellistä.

Toki elintarviketeollisuus myös parantaa tapojaan. 

Sokeri on havaittu epäterveelliseksi! Ihan totta, näin on päässyt tutkimuksissa käymään ja asian vuoksi ollaan muokkaamassa jo uusia verojakin. Veroja jotka nostavat sokeria sisältävien tuotteiden hintaa.

Tämä on kyllä hyvä juttu. Tähän asti kaikki mikä on sisältänyt vähän rasvaa, mutta kilon sokeria, on ollut kevyttuote, eli helvetin terveellinen tuote. Se että sokeri on sata kertaa rasvaa halvempaa ja samalla peittää rasvattomuuden aiheuttamaa mauttomuutta, ei liity asiaan. Onneksi kuitenkin viimeaikaiset tutkimukset ovat kertoneet sokerin olevan epäterveellistä ja elintarviketeollisuus onkin tarttunut tähän kansanterveydelliseen haasteeseen tarmokkaalla otteella. Asiaan ei liity mitenkään se, että sokeriakin halvempaa on makeuttaa tuotteet jollakin makeutusaineella joka on valmistettu jostain jota ei ole koskaan tutkittu, tai jos on tutkittu, niin ei ole selvää näyttöä, mistään, tai asiaa täytyy vielä tutkia toiset 40 vuotta, tai että kun siinä ei ole kaloreita niin se ei voi olla mitenkään haitallista tai... 

Oletteko muuten lukeneet tutkimuksista joiden mukaan myös liha on vaarallista, aiheuttaa syöpää ja kaikkea? Asiaan ei varmasti liity mitenkään se, että liha on kalliimpaa kuin kasvikset, ja että esimerkiksi soija, jolla voi korvata maailmassa lähes kaiken lihasta lentokoneiden pinnoitusmateriaaleihin ja huonekaluihin, sattuu olemaan yksi maailman viljellyimmistä, muokattavimmista ja halvimmista kasveista.

Joskus vain ihmettelen, miksi minulla on kulmahampaat.