Hallitus laittaa jälleen kovat piippuun ja leikkaa
työläisiltä. Lähteä saa pari arkipyhää, osa sunnuntailisistä, osa
ylityökorvauksista, sekä osa julkisen sektorin lomapäivistä. Lisäksi
ensimmäinen sairaspäivä tulee palkattomaksi. Lomapäivistä muuten sen verran,
että julkisuudessa puhutaan vain siitä kuinka julkisen sektorin lomia
tiputetaan 38:sta 30:een, vaikka pitäisi ehkä edes kohteliaisuuden nimissä
mainita kyseessä olevan viimeisen kokemuslisän, joka maksetaan rahan sijasta
kahdeksana lomapäivänä. Kunnalta saa siis 38 lomapäivää kun on ensin ollut
kunnalla töissä 15 vuotta, että noin tarkennukseksi. Varmaan osalta kirjoittajista
unohtui ihan vahingossa tuo tieto, ei sillä lailla tarkoituksenmukaisesti
johdettu osaa kansasta raivon partaalle, eihän?
Palkkaahan tässä haluttiin työläisiltä pohjimmiltaan
alentaa, koska työläiset ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisen laman ja
varallisuuden ennennäkemättömän uusjaon. Suora palkanalennus tuntuu kuitenkin olevan
niin raju ja törkeä teko, mitä se onkin, että lähdettiin sitten hieman toiselle
reitille jotta saataisiin jälleen kerran tilanne naamioitua joksikin mitä se ei
todellisuudessa ole. Napsitaan pois sunnuntailisiä, ylityökorvauksia, sekä pari
kristillistä arkipyhää, lopetetaan sairaslomilla huvikseen makoilu. Niin, ja
tosiaan puututaan näihin sikamaisiin julkisen sektorin lomiin, mitkä ovat
todellisuudessa rahan korvaavia kokemuslisiä. Saadaan käytännössä siis sama
palkanalennus aikaiseksi, mutta hieman eri tavalla, hieman eri kertomuksella.
Keskeisin osa kertomusta ovat nämä pyhät, pyhäpäivät ja
pyhälisät. Paljon kerrotaan tarinaa siitä, että eivät suomalaiset ole enää
aikoihin eläneet mitään kristillistä elämää, että nämä tällaiset
pyhäpäiväkorvaukset ja arkipyhät ovat vain jäänteitä kristillisestä
menneisyydestä, eivätkä mitään nykyaikaa. Että ne ovat vain duunareiden
tekosyitä kahmia itselleen heille kuulumatonta rahaa.
Vähänpä ymmärtävät moisen väittäjät ihmisestä mitään. Tai
ymmärtävät toki, mutta tahallaan tyhmää esittävät.
Sunnuntaita voisi verrata vaikkapa protestanttiseen
työetiikkaan. Protestanttinen etiikka vaikutti aikanaan vahvasti siihen miten
ihmiset työn ylipäänsä kokivat. Protestanttisessa etiikassa työtä kuului
nöyrästi tehdä ja rahaa kuului säästää jotta ihminen olisi jumalan silmissä
kunnon kristitty. Työ, yrittäjyys ja ahkeruus työssä kuuluivat olennaisena
osana protestanttisen ihmisen kristilliseen elämään. Näin siis tietty meillekin
tuttu kristinuskon suunta tuli aikoinaan valaneeksi vankan pohjan
kapitalistiselle maailmalle, kuten Max Weber kirjassaan Protestanttinen etiikka
ja kapitalismin henki osoittaa. Nykyisen markkinatalousmaailman vahvana
peruskivenä on protestanttinen etiikka, ihmisen suhde työhön.
Tämä uskonnollisuuden ja työn vahva side kuitenkin aikojen
saatossa laantui ja lopulta käytännössä katkesi. Jäljelle jäi vain vahva
työetiikka, meille kaikille tuttu. Minunkin vanhempani opettivat meidät lapset
nöyriksi työläisiksi joiden piti nostaa työn itseisarvo muun yläpuolelle, koska
työ oli tärkeintä. Työtä piti tehdä, elää säästäväisesti ja olla työn edessä
nöyrä. Tuttua kauraa suurimmalle osalle suomalaisia. Mutta tämä kaikki tehtiin
ilman mitään uskonnollista eetosta. Minua ei ole edes lapsena kastettu, mikä
kertoo hieman vanhempieni uskonnollisuudesta.
Mitä kummaa tämä työetiikan luja yhteys suomalaiseen
yhteiskuntaan siis on, kun se ei enää ainakaan mitään uskonnollista ole?
Se on maallista, se on muuttunut, se on se osa mikä protestanttisesta
työetiikasta on jaksanut matkata yli vuosisadan itse protestanttisuuden jäädessä
historian lehdille.
Tämä on malliesimerkki ihmisen tavoista, rituaaleista ja
perinteistä. Ne elävät vuosisatoja, jättävät jotain pois, ottavat jotain
mukaansa, muovaantuvat ajan saatossa. Ja juuri siksi on erittäin tietämätöntä
(valheellista) koskea esimerkiksi sunnuntailisiin sillä perusteella että
sunnuntain pyhyys olisi vain jokin kummallinen jäänne jostain menneestä kristillisestä
maailmasta. Ei ole. Sunnuntai on edelleen keskeinen osa nykyihmisen viikkoa, ja
nimenomaan sitä viikon arvostetuinta, pyhintä osaa. Ei siinä enää mitään
kristillistä monille ole, mutta silti viikon kierron kruunaava sunnuntai on
meille kaikille erityinen päivä, pyhä. Viikonloppu kruunaa viikon, ja olit
sitten maantaista perjantaihin työtä tekevä toimistolainen, tai kolmivuorotyötä
tekevä ilta- ja viikonlopputyöläinen, lauantai ja sunnuntai ovat meille
kaikille jotain aivan muuta kuin maanantai ja tiistai. Viikonlopputyöläinen jää
monesti tästä pyhyydestä paitsi paiskiessaan töitä, mutta tästä merkittävästä
haitasta hänelle maksetaankin haittalisää, lauantailisää ja sunnuntailisää.
Samalla tavoin illoista ja öistä maksetaan haittalisää. Ne ovat hankalia aikoja
tehdä töitä ja siksipä niistä kuuluukin maksaa erityiskorvaus. Kyse ei ole
Jeesuksesta eikä puusuksesta. Tämän tietää jokainen meistä.
Sunnuntai ei ole enää kristillinen pyhä, se on maallinen
pyhä ja edelleen yhtä tärkeä. Protestanttisesta työetiikasta jäi ajan saatossa
protestanttisuus pois, kuten kristillisestä pyhästä on jäänyt kristillisyys
pois. Silti vahva työetiikka ja vahva sunnuntain pyhyys ovat edelleen
voimissaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pyhän käsite on ollut olemassa jo
ennen kristinuskoa ja on sitä myös kristinuskon jälkeen. Ihmiset arvottavat
viikonpäiviä edelleen yhtä vahvasti, ilman mitään kristillistä sitoumusta.
Sunnuntain kristillistäminen on vain tahallista
harhaanjohtamista. Se ikään kuin antaa oikeuden leikata työläiselle kuuluvaa
palkkaa niin että syypäänä ei olekaan ahne kapitalisti, vaan kiero
kristillisyyden valeasussa operoiva duunari. Sukkela yritys, sukkela yritys
todellakin.
Samaan linjaan kuuluvat myös arkipyhien poistamiset. Niin
kuin esimerkiksi joulu ei olisi nykyihmiselle enää mitään, kun emme enää ole
hartaita kristittyjä. Kehtaavatkin, ja kyllähän he kehtaavat. He päättävät
meidän puolestamme mikä meille on pyhää ja mikä ei. He päättävät meidän
puolestamme mitä asioita me arvostamme ja mitä emme. Keitä perkeleitä he oikein
luulevat olevansa?
Ensimmäinen tapa leikkausten todellisten syiden
peittelemisessä on siis todellisuuden muuntaminen, kristillisyydellä lyöminen.
Samaan syyllistämisen kategoriaan kuuluu myös ensimmäisen sairaspäivän
palkattomuus: sairastatte huviksenne. Toinen tapa on tämä sieltä täältä
nipsiminen. Otetaan hieman sunnuntailisistä, hieman ylityökorvauksista, hieman
lomista ja hieman arkipyhistä. Tämän saman palkanalennuksen voisi tehdä suoraan
alentamalla palkkaa, mutta se olisi porvareidenkin mielestä liian suorasukaista
ja törkeää. Napsitaan siis sama alennus sieltä täältä, ja kas kummaa ”mitään
radikaalia” ei olekaan tehty. Pala kerrallaan, sieltä täältä ja kukaan ei
huomaa, kukaan ei pillastu. Luultavasti kohta joku perussuomalaisten
primitiiviosaston deekuista laitetaan tekemään jotain sirkuspellenäytöstä
julkisuuteen ja jälleen siirtyy katkeran kansan huomio toisaalle.
Lisäksi, monet alat nojaavat käytännössä palkanlisiin.
Toisin sanoen ne olisivat ilman lisiä niin matalapalkkaisia ettei palkalla
tulisi toimeen. Peruspalkan on voinut hivuttaa luokattoman alhaalle vain siksi,
että työntekijät ovat ilta-, yö- ja viikonloppulisillä saaneet kaavittua minimitoimeentuloon
tarvittavat rahat kasaan. Lisät eivät siis todellakaan ole mikään kiva pikku
luksus nomaalipalkan päälle, vaan keskeinen ja välttämätön osa kokonaispalkkaa.
Itsekin olen monesti palkan alhaisuudesta keskusteltaessa kuullut työnantajan
argumentin: ”mutta kyllähän se lisien kanssa on sitten kohtuullinen”. Niinpä
niin, niiden kanssa, ei ilman niitä. Lisät ovat muodostuneet monelle
matalapalkka-alalle täysin keskeiseksi osaksi toimeentuloa. Nyt niitäkin
riivitään pois koska ne ovat jotain ”ylimääräistä”, tai ”menneisyyden
kristillisyytä”.
Lopuksi. Mietitäänpä sitä kuinka arkinen sunnuntaimme
onkaan…
Tästä eteenpäin meillä on arkiseen tapaan sunnuntaisin auki
ja toiminnassa kaikki koulut, Kela, sosiaalitoimi, työvoimatoimisto, kunnan ja
valtion virastot, päiväkodit, kirjastot, eduskunta, Posti, Alko,
rakennustyömaat aamulla kello seitsemän… kaikki auki, kaikki samoilla arkisilla
aukioloajoilla ja toiminnoilla. Busseilla ja junilla samat arkiset aikataulut.
Miksei olisi, ei Jeesus junalla matkustanut?