Alennetaan palkkaa

Kun tässä alati vellovassa leikkauskeskustelussa puhutaan työväen palkanalennuksista, niin väkisinkin huomaa miten loppujen lopuksi kyse on vain yksipuolisesta jankkauksesta. Ehdotetaan leikkauksen kohteeksi iltalisiä, tai sunnuntailisiä, tai lomarahaa, tai mitä milloinkin. Kyse on silti koko ajan samasta asiasta. Kokonaispalkkauksesta, ja sen leikkaamisesta.

Työehtosopimukset ovat kokonaissopimuksia, mitkä pitävät sisällään lukemattomia eri pykäliä koskien työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne ovat yhtenäinen neuvoteltu kokonaisuus. Seuraava yksinkertaistettu esimerkki valottaa miksi on tärkeää ymmärtää, että kyseessä on nimenomaan kokonaisuus.

Työntekijä (TT): me haluamme tästä työstä 1000€ kuukaudessa palkkaa.

Työnantaja (TA): me olemme valmiita maksamaan siitä 800€ kuukaudessa.

TT: ei käy, liian vähän.

TA: no, jos saatte hyvitykseksi joka vuosi kesälomarahan joka on 600€?

TT: kokonaisuudessahan vuosipalkka on kesälomarahankin kanssa 1800 euroa alhaisempi kuin meidän ehdotus. Hyväksymme moisen vain, jos saamme palkallisen sairasloman?

TA: hyvä on. Kättä päälle.

Vaikka esimerkki on todella yksinkertaistettu, se kertoo että kyse on neuvotellusta kokonaisuudesta. Kun tällä hetkellä on tapana kokeilla kepillä jäätä ja kierrellä leikkurin kanssa milloin peruspalkan äärellä, milloin lomarahojen, milloin sairaslomien, milloin minkäkin äärellä, niin todellisuudessa koko ajan on vain tarkoitus laskea työntekijän palkkaa, työnantajan eduksi. Nämä näennäiset vaihtoehdot ovat vain yksi tapa syyllistää työntekijää joustamattomuudesta.

Lomaraha, johan se nimenäkin on aivan mahdoton. Miksi työnantajan pitäisi maksaa lomailusta vielä erikseen? Sairasloma, miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä että joku ei ole töissä? Tältähän tämä kuulostaa, ja tältä sen on tarkoituskin kuulostaa. Yksittäisenä nostona yksittäinen työehtosopimuksen kohta saadaan todellakin näyttämään typerältä menneisyyden hölmöydeltä. Vaan kun kyse ei ole mistään yksittäisestä lomarahasta, vaan kokonaisuudesta. Esimerkiksi opettajien pitkät lomat ovat aikoinaan sovittu siten, että heidän vuosipalkkansa on muuten alhaisempi kuin pitäisi. Se kompensoidaan pitkällä lomalla. Jos keskustellaan pelkästä opettajan lomasta päivien lukumääräpohjalta, se näyttää pitkältä. Mutta jos keskusteluun otetaan mukaan mukaan palkanalennuskompensaatio, se vaikuttaa reilulta ja ennen kaikkea yhteisesti sovitulta.

No keskustellaanko meillä sitten kokonaisuudesta? Ei todellakaan. Meillä nimenomaan keskustellaan yksittäisistä palkkamekanismeista, jotta saataisiin työntekijät näyttämään joustamattomilta ja ahneilta jurrikoilta. Nykyinen leikkauskeskustelu on todellisuudessa kaikkine vaihtoehtoineen seuraavanlainen:

TA: alennetaan palkkaa, valtio on velkaa

TT: ei käy, me emme ole velkoja aiheuttaneet

TA: no entä jos vaihtoehtoisesti alennetaan palkkaa, valtio on velkaa

TT: juurihan te tuon sanoitte, ei edelleenkään käy. Me emme ole velkoja aiheuttaneet. Puuttukaa vaikkapa veronkiertoon, sieltä saatte vuosittain reilusti saman potin, ja se on ennen kaikkea oikeudenmukaisempaa.

TA: ettekö te nyt yhtään pysty joustamaan, valtio on velkaa, alennetaan palkkaa.

TT: mitä helvettiä, toimitteko te jankkaajat jollain Duracell-pattereilla?

TA: alennetaan palkkaa, valtio on velkaa.

Kokonaispalkkaus. Kokonaisvitunpalkkaus. Koettakaa nyt perkele ymmärtää. Ei niitä palkkasopimuksia niin ole tehty, että on sovittu peruspalkka ja sitten työnantaja juhannusjurreissaan on vahingossa mennyt myöntämään peruspalkan päälle sunnuntailisän ja kesälomarahan, ja nyt sitä katuu. Se on yhdessä sovittu, yhteisten kompromissien lopputulos. Jokainen yksittäinen haittalisä tai lomakorvaus on tasan tarkkaan saanut vastinparikseen työnantajapuolen vaatiman pykälän. Tämä sattuu jännästi unohtumaan.

Pyhyys

Hallitus laittaa jälleen kovat piippuun ja leikkaa työläisiltä. Lähteä saa pari arkipyhää, osa sunnuntailisistä, osa ylityökorvauksista, sekä osa julkisen sektorin lomapäivistä. Lisäksi ensimmäinen sairaspäivä tulee palkattomaksi. Lomapäivistä muuten sen verran, että julkisuudessa puhutaan vain siitä kuinka julkisen sektorin lomia tiputetaan 38:sta 30:een, vaikka pitäisi ehkä edes kohteliaisuuden nimissä mainita kyseessä olevan viimeisen kokemuslisän, joka maksetaan rahan sijasta kahdeksana lomapäivänä. Kunnalta saa siis 38 lomapäivää kun on ensin ollut kunnalla töissä 15 vuotta, että noin tarkennukseksi. Varmaan osalta kirjoittajista unohtui ihan vahingossa tuo tieto, ei sillä lailla tarkoituksenmukaisesti johdettu osaa kansasta raivon partaalle, eihän?

Palkkaahan tässä haluttiin työläisiltä pohjimmiltaan alentaa, koska työläiset ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisen laman ja varallisuuden ennennäkemättömän uusjaon. Suora palkanalennus tuntuu kuitenkin olevan niin raju ja törkeä teko, mitä se onkin, että lähdettiin sitten hieman toiselle reitille jotta saataisiin jälleen kerran tilanne naamioitua joksikin mitä se ei todellisuudessa ole. Napsitaan pois sunnuntailisiä, ylityökorvauksia, sekä pari kristillistä arkipyhää, lopetetaan sairaslomilla huvikseen makoilu. Niin, ja tosiaan puututaan näihin sikamaisiin julkisen sektorin lomiin, mitkä ovat todellisuudessa rahan korvaavia kokemuslisiä. Saadaan käytännössä siis sama palkanalennus aikaiseksi, mutta hieman eri tavalla, hieman eri kertomuksella.

Keskeisin osa kertomusta ovat nämä pyhät, pyhäpäivät ja pyhälisät. Paljon kerrotaan tarinaa siitä, että eivät suomalaiset ole enää aikoihin eläneet mitään kristillistä elämää, että nämä tällaiset pyhäpäiväkorvaukset ja arkipyhät ovat vain jäänteitä kristillisestä menneisyydestä, eivätkä mitään nykyaikaa. Että ne ovat vain duunareiden tekosyitä kahmia itselleen heille kuulumatonta rahaa.

Vähänpä ymmärtävät moisen väittäjät ihmisestä mitään. Tai ymmärtävät toki, mutta tahallaan tyhmää esittävät.

Sunnuntaita voisi verrata vaikkapa protestanttiseen työetiikkaan. Protestanttinen etiikka vaikutti aikanaan vahvasti siihen miten ihmiset työn ylipäänsä kokivat. Protestanttisessa etiikassa työtä kuului nöyrästi tehdä ja rahaa kuului säästää jotta ihminen olisi jumalan silmissä kunnon kristitty. Työ, yrittäjyys ja ahkeruus työssä kuuluivat olennaisena osana protestanttisen ihmisen kristilliseen elämään. Näin siis tietty meillekin tuttu kristinuskon suunta tuli aikoinaan valaneeksi vankan pohjan kapitalistiselle maailmalle, kuten Max Weber kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki osoittaa. Nykyisen markkinatalousmaailman vahvana peruskivenä on protestanttinen etiikka, ihmisen suhde työhön.

Tämä uskonnollisuuden ja työn vahva side kuitenkin aikojen saatossa laantui ja lopulta käytännössä katkesi. Jäljelle jäi vain vahva työetiikka, meille kaikille tuttu. Minunkin vanhempani opettivat meidät lapset nöyriksi työläisiksi joiden piti nostaa työn itseisarvo muun yläpuolelle, koska työ oli tärkeintä. Työtä piti tehdä, elää säästäväisesti ja olla työn edessä nöyrä. Tuttua kauraa suurimmalle osalle suomalaisia. Mutta tämä kaikki tehtiin ilman mitään uskonnollista eetosta. Minua ei ole edes lapsena kastettu, mikä kertoo hieman vanhempieni uskonnollisuudesta.

Mitä kummaa tämä työetiikan luja yhteys suomalaiseen yhteiskuntaan siis on, kun se ei enää ainakaan mitään uskonnollista ole?

Se on maallista, se on muuttunut, se on se osa mikä protestanttisesta työetiikasta on jaksanut matkata yli vuosisadan itse protestanttisuuden jäädessä historian lehdille.

Tämä on malliesimerkki ihmisen tavoista, rituaaleista ja perinteistä. Ne elävät vuosisatoja, jättävät jotain pois, ottavat jotain mukaansa, muovaantuvat ajan saatossa. Ja juuri siksi on erittäin tietämätöntä (valheellista) koskea esimerkiksi sunnuntailisiin sillä perusteella että sunnuntain pyhyys olisi vain jokin kummallinen jäänne jostain menneestä kristillisestä maailmasta. Ei ole. Sunnuntai on edelleen keskeinen osa nykyihmisen viikkoa, ja nimenomaan sitä viikon arvostetuinta, pyhintä osaa. Ei siinä enää mitään kristillistä monille ole, mutta silti viikon kierron kruunaava sunnuntai on meille kaikille erityinen päivä, pyhä. Viikonloppu kruunaa viikon, ja olit sitten maantaista perjantaihin työtä tekevä toimistolainen, tai kolmivuorotyötä tekevä ilta- ja viikonlopputyöläinen, lauantai ja sunnuntai ovat meille kaikille jotain aivan muuta kuin maanantai ja tiistai. Viikonlopputyöläinen jää monesti tästä pyhyydestä paitsi paiskiessaan töitä, mutta tästä merkittävästä haitasta hänelle maksetaankin haittalisää, lauantailisää ja sunnuntailisää. Samalla tavoin illoista ja öistä maksetaan haittalisää. Ne ovat hankalia aikoja tehdä töitä ja siksipä niistä kuuluukin maksaa erityiskorvaus. Kyse ei ole Jeesuksesta eikä puusuksesta. Tämän tietää jokainen meistä.

Sunnuntai ei ole enää kristillinen pyhä, se on maallinen pyhä ja edelleen yhtä tärkeä. Protestanttisesta työetiikasta jäi ajan saatossa protestanttisuus pois, kuten kristillisestä pyhästä on jäänyt kristillisyys pois. Silti vahva työetiikka ja vahva sunnuntain pyhyys ovat edelleen voimissaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pyhän käsite on ollut olemassa jo ennen kristinuskoa ja on sitä myös kristinuskon jälkeen. Ihmiset arvottavat viikonpäiviä edelleen yhtä vahvasti, ilman mitään kristillistä sitoumusta.

Sunnuntain kristillistäminen on vain tahallista harhaanjohtamista. Se ikään kuin antaa oikeuden leikata työläiselle kuuluvaa palkkaa niin että syypäänä ei olekaan ahne kapitalisti, vaan kiero kristillisyyden valeasussa operoiva duunari. Sukkela yritys, sukkela yritys todellakin.

Samaan linjaan kuuluvat myös arkipyhien poistamiset. Niin kuin esimerkiksi joulu ei olisi nykyihmiselle enää mitään, kun emme enää ole hartaita kristittyjä. Kehtaavatkin, ja kyllähän he kehtaavat. He päättävät meidän puolestamme mikä meille on pyhää ja mikä ei. He päättävät meidän puolestamme mitä asioita me arvostamme ja mitä emme. Keitä perkeleitä he oikein luulevat olevansa?

Ensimmäinen tapa leikkausten todellisten syiden peittelemisessä on siis todellisuuden muuntaminen, kristillisyydellä lyöminen. Samaan syyllistämisen kategoriaan kuuluu myös ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus: sairastatte huviksenne. Toinen tapa on tämä sieltä täältä nipsiminen. Otetaan hieman sunnuntailisistä, hieman ylityökorvauksista, hieman lomista ja hieman arkipyhistä. Tämän saman palkanalennuksen voisi tehdä suoraan alentamalla palkkaa, mutta se olisi porvareidenkin mielestä liian suorasukaista ja törkeää. Napsitaan siis sama alennus sieltä täältä, ja kas kummaa ”mitään radikaalia” ei olekaan tehty. Pala kerrallaan, sieltä täältä ja kukaan ei huomaa, kukaan ei pillastu. Luultavasti kohta joku perussuomalaisten primitiiviosaston deekuista laitetaan tekemään jotain sirkuspellenäytöstä julkisuuteen ja jälleen siirtyy katkeran kansan huomio toisaalle.

Lisäksi, monet alat nojaavat käytännössä palkanlisiin. Toisin sanoen ne olisivat ilman lisiä niin matalapalkkaisia ettei palkalla tulisi toimeen. Peruspalkan on voinut hivuttaa luokattoman alhaalle vain siksi, että työntekijät ovat ilta-, yö- ja viikonloppulisillä saaneet kaavittua minimitoimeentuloon tarvittavat rahat kasaan. Lisät eivät siis todellakaan ole mikään kiva pikku luksus nomaalipalkan päälle, vaan keskeinen ja välttämätön osa kokonaispalkkaa. Itsekin olen monesti palkan alhaisuudesta keskusteltaessa kuullut työnantajan argumentin: ”mutta kyllähän se lisien kanssa on sitten kohtuullinen”. Niinpä niin, niiden kanssa, ei ilman niitä. Lisät ovat muodostuneet monelle matalapalkka-alalle täysin keskeiseksi osaksi toimeentuloa. Nyt niitäkin riivitään pois koska ne ovat jotain ”ylimääräistä”, tai ”menneisyyden kristillisyytä”.

Lopuksi. Mietitäänpä sitä kuinka arkinen sunnuntaimme onkaan…

Tästä eteenpäin meillä on arkiseen tapaan sunnuntaisin auki ja toiminnassa kaikki koulut, Kela, sosiaalitoimi, työvoimatoimisto, kunnan ja valtion virastot, päiväkodit, kirjastot, eduskunta, Posti, Alko, rakennustyömaat aamulla kello seitsemän… kaikki auki, kaikki samoilla arkisilla aukioloajoilla ja toiminnoilla. Busseilla ja junilla samat arkiset aikataulut. Miksei olisi, ei Jeesus junalla matkustanut?

Juha avaa oven

Pääministeri Juha Sipilä avaa ovensa turvapaikanhakijoille. Mahtavaa. Juha osallistuu tärkeisiin talkoisiin ja haluaa olla vahvasti mukana rakentamassa monikulttuurista Suomea. Hän kertoo lehdistölle ettei hänen perheensä tarvitse Kempeleen kotitaloa vuodenvaihteen jälkeen. Perhe osti vuosi sitten omakotitalon Sipoosta. Samalla Juha rohkaisee suomalaisia avaamaan ovensa turvapaikanhakijoille.

Todellista johtajuutta. Konkreettisia tekoja. Hatunnoston paikka. Tai sitten vaihtoehtoisesti täyttä paskaa.

Pari huomiota tästä Juhan jumalallisesta epäitsekkyydestä.

Juha on hyvin toimeentuleva miljonääri joka kiertelee veroja kuin kissa kuumaa puuroa. Oman ilmoituksensa mukaan hän omistaa ”merkittävän rahoitusomaisuuden”, joka on sijoitettu säästötilille ja erilaisiin sijoitusvakuutuksiin. Hänen todellinen kokonaisveroprosenttinsa on luultavasti pienempi kuin kansanedustajan avustajan. Hän voisi siis käytännössä harjoittaa tätä jumalallista talkootyötä ja epäitsekkyyttä suoraan verotuksen keinoin, maksamalla oikeudenmukaisen summan veroja. Niillä rahoilla majoitettaisiin kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita, ja saatettaisiin tehdä muutakin hyvää. Mutta se olisi jo hieman liian kallista, liian talkoota. Juha haluaa mieluummin nyppiä rusinat pullasta ja valita mitä hän maksaa, mistä hän maksaa ja kenelle hän maksaa. Tavalliselle palkansaajalle nämä ovat mahdottomia valintoja, sillä tavallinen keskiluokkainen tai köyhemmän kansanosan edustaja maksaa veroja sen verran kuin pyydetään. Ja näillä veroilla maksetaan sitten näitä hyvinvointivaltion kustannuksia mihin myös turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomat kustannukset kuuluvat.

Ei Juha toki mitään laitonta tee kiertäessään veroja. Juha kuuluu siihen porukkaan jonka mukaan on oikeudenmukaista, että verolait on suunniteltu suosimaan juuri varakkaita ihmisiä, ja luultavasti hän poliitikkona on ollut myös myötävaikuttamassa sellaisen lainsäädännön syntymiseen. Sen jälkeen on vapauttavaa sanoa että en minä mitään lakeja riko.

Et niin, mutta moraalia rikot kylläkin. Siitä ei vaan saa rangaistusta, maan päällä.

Toinen huomio. Juha rohkaisee suomalaisia avaamaan ovensa turvapaikanhakijoille? Kuten hän avaa, tulevan tyhjän asuntonsa oven. Juhan perhe ei näet tarvitse tätä asuntoa enää itse, heillä on uusi koti Sipoossa. Juhalla noita koteja ja kesämökkejä riittää, siihenkin asti että yhden voi antaa venepakolaisille. Jos me tavalliset ihmiset avaamme vuokrayksiömme oven jollekin, me asumme siinä yksiössä hänen kanssaan. Meillä ei satu juuri nyt olemaan toista tai kolmatta luukkua Sipoossa. Paikkaa minne näitä hädänalaisia paeta. Lisäksi tässä ihanassa ovien avaamisessa paistaa jälleen jo edellisen kappaleen seikka. Henkilökohtainen konkreettinen valinta, talkoohenki. Ratkotaan hädänalaisten asema jos huvittaa. Ei tehdä siitä missään nimessä verokysymystä, tai lakikysymystä, sillä silloin tilanne hoituisi oikeudenmukaisemmin, mutta olisi ikävä kyllä Juhan kaltaisille miljonääreille liian kallista. Ratkaistaan se hyväntekeväisyyden voimin. Näin saadaan moraalinen taakka jaettua kaikille, vaikka todellisuudessa esimerkin kaltaisia majoitusratkaisuja voivat harrastaa vain rikkaat. Ja kas kummaa, siinä samalla oma kilpikin kiillottuu. Juha siis säästää samaan aikaan rahaa ja nostaa itsensä suuren hyväntekijän asemaan. Kuinka sukkelaa. Pelkkä oikeudenmukainen veronmaksu olisi niin näkymätöntä harmaata ysäriä, ettei sillä mitään julkisuuskuvaa voisi juuri kiillottaa, lisäksi se olisi liian kallista. Ei siis sellaista hömppää.

Tällaisen hyväntekeväisyysyhteiskunnan perusongelma on, että veronmaksun sijasta varakkaat ihmiset voivat valita kenelle almujaan jakelevat. Ja jännästi nämä almut jaetaan aina suuren mediamyllyn paisuttamina, jotta omakuva kiiltäisi mahdollisimman kirkkaasti. Ja jännästi nämä almut jaetaan aina sellaiseen osoitteeseen, mikä sopii jakajan senhetkiseen mediatarpeeseen. Ja jännästi nämä almujenjaot ajoitetaan aina juuri sellaiseen ajankohtaan, milloin anniskelija tai hänen edustamansa puolue tarvitsee joko nostetta, tai suunnanmuutosta mediassa. Almut ovat siis käytännössä maksu julkisuuskuvasta, ei mitään muuta. Edullinen mainos. Poliittinen mainos. Hyvää peeärrää.

No. Pitääkö aina olla ilonpilaaja? Eikö mitään hyvää saa tehdä? Että heti epäillään?

Mietitäänpä. Yksittäisenä tekona kodin luovuttaminen turvapaikanhakijoiden käyttöön on luonnollisesti hyvä ja moraalinen teko. Toinen seikka sitten onkin teon motiivit? Väittääkö joku oikeasti ettei pääministerimme Juha Sipilä halunnut samalla - ja tarkemmin sanottuna - nimenomaan, viestittää vähintään paria asiaa:

-        Vähäosaisten auttaminen kuuluu hyväntekeväisyyden piiriin ja jokaisen henkilökohtaisten valintojen taa, eikä verorahoitteiseksi toiminnaksi.

-        Pääministeri on humaani veikko joka auttaa vähäosaisia henkilökohtaisesti.

Väittääkö joku oikeasti ettei pääministerimme Juha Sipilä halunnut samalla - ja tarkemmin sanottuna - nimenomaan, peittää paria asiaa:

-        Veroja kuuluu toki työläisten edelleen maksaa, mutta ei niillä mitään hyvinvointipalveluja ”ole varaa kustantaa”, vaan jokainen huolehtikoot niistä keistä pystyy/haluaa. Verorahat käytetään johonkin muuhun kliffaan, ja arvaa kuka päättää mihin?

-        Ei miljonääriministerin veronkierrossa tai verosuunnittelussa mitään väärää ole, vaikka se onkin täysin epäoikeudenmukaista, epäloogista ja epäreilua kaikilla mahdollisilla moraalin mittareilla. Veronkiertoon hukkuu vuosittain useita miljardeja, mutta hys hys hys, katsokaa kun Juha avaa oven.

Väittääkö joku oikeasti ettei pääministerimme Juha Sipilä tehnyt tietoista politiikkaa?

Todellista johtajuutta. Konkreettisia tekoja. Hatunnoston paikka. Tai sitten vaihtoehtoisesti täyttä paskaa.