Työtön on uusi musta

Minä olen ihan sekaisin. En pysy kärryillä. Tässä parin viime vuoden aikana olen vihdoin alkanut ymmärtää, että maamme taloudellisen alamäen syy on musta mies. Tai voi se olla ruskeakin mies, kunhan on mies, eikä nainen, tai lapsi, ja tosiaan se ihonvärihomma, se on tarkka se. Partalapsi on myös syyllinen, koska ei ole lapsi, koska on parta.

Tätä todellisuutta on puskettu niin vahvasti joka tuutista. Ne alemman luokan kansalaiset jotka ovat herkempiä roisiin kielenkäyttöön, vahvistavat neekeri kaiken takana –salaliittoa uskomalla kaiken pahan minkä iltapäivälehdet ja epämedia härskeimmillään vain kehtaavat julkaista, ja toitottavat sitä joka paikassa. Siellä on raiskausuutista, sossun maksamia autoja ja bensalaskuja, tolkuttomia tuhansien eurojen ilmaisia tukia, asuntojonojen ohittamiskaistoja ja kaikkea muuta namua (mamua). Kaikki käy todisteeksi, yksittäinen kuulopuhe, maasta löytynyt kuitti, valokuva internetissä, mikä vain. Jokainen yksittäinen todistusaineisto, valhe tai tosi, riittää automaattisesti kertomaan kokonaiskuvan kokonaisesta kansakunnasta, tai useimmiten, useamman kansakunnan yhdistelmästä. Yhdistelmästä, jota ei todellisuudessa yhdistä mikään muu kuin se, että nämä toiset ovat eri näköisiä kuin me, jotka olemme tämän näköisiä.

Tätä samaa näkemystä tuottaa myös osa kansakunnan eliittiin kuuluvista ihmisistä, mutta he vain tekevät sen hienovaraisemmin, etikettiä noudattaen, salonkikelpoisesti. Siksipä tämä joukko voi toimia jopa kansanedustajina, ministereinä, lehtien päätoimittajina, kansakunnan johtajina. Niinä jotka pääsevät joka paikassa ääneen.

Ja tällä mekanismilla lopputulos on selvä, neekeri on vihulainen ja syyllinen kaikkeen.

Ja juuri kun minä vihdoin meinasin tämän omaksua, niin ei perkele, ne vaihtavat suuntaa. Mikäli olen oikein viime aikojen lehtiä tulkinnut, niin ei se musta mies olekaan kaiken takana, vaan että voi olla ihan valkoinenkin, ja nainen, ja nuori, tai vanhakin. No mikäs sitä tätä porukkaan nyt sitten yhdistää? Eivät välttämättä ole partalapsia eivätkä edes mustia, ruskeasta puhumattakaan? Ja suomen kieltäkin solkkaavat?

No työttömyys. He ovat työttömiä. Heitä vaivaa työttömyys. Ja tämä työttömyys on nyt sitten näemmä se uusi musta. Työttömyys on kansakunnan talousalamäen syy. Tai tarkemmin ajatellen ei työttömyys, vaan työttömät. Nimenomaan työttömät. Ne ihmiset. Ne ovat laiskoja, ahneita, juoppoja, huonotapaisia ja elelevät muiden rahoilla aivan huvikseen. Ei maistu työhommat heille.

Tätä kertomusta vahvistetaan täsmälleen samoilla keinoilla kuin neekeri kaiken takana –salaliittoa. Lehdet kirjoittavat kilpaa kannustinloukuista joiden syy on ”työttömien hyvät ansiot” tai ”yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet”. Kotisohvilla venkoillaan, ja haaveammatina ja unelmana on kotiin jääminen. Ainoa ero on, että työttömien mustamaalaamisessa myös kansakunnan eliitti kehtaa käyttää roisimpaa kieltä, sillä työttömien suhteen ei tarvitse pelätä rasismikorttia. Juhana Vartiainen vertasi työttömiä rikkaruohoihin.

Ja tässäkin tapauksessa, työttömien ali-ihmisyyden todisteeksi kelpaa mikä tahansa saunajuoru, sossulasku, tai lehden vihakirjoitus. Mikä tahansa yksittäinen todistusaineisto, valhe tai tosi, kelpaa määrittämään noin 500 000 ihmisen samankaltaisuuden. Heissä ei ole eroja, he ovat yhtä ja samaa massaa, pahaa massaa. Massaa joka haluttomuudellaan ja laiskalla turmiollisuudellaan vetää tämän hyvien ihmisten maan lokaan.

Se että 500 000 ihmiselle ei ole tarjolla kuin 17 000 avointa työpaikkaa, ei ole todiste työpaikkojen vähyydestä, sillä lehdessä luki että yks Jarmo ei ole kiinnostunut mistään työhommista. Ei tähän mitään logiikkaa tarvita sekoittamaan hyvää ideologiaa. Se että tätä työttömien ruokotonta laiskuutta esiintyy vain silloin tällöin purskahtelevina epidemioina, ei tunnu myöskään haittaavan. Sillä ei tähän mitään logiikkaa tarvita sekoittamaan hyvää ideologiaa.

Kun yhteiskuntaa myllätään uuteen uskoon isolla kauhalla, tarvitaan aina joku syntipukki jonka niskaan kaikki paha kaadetaan. Mikään ei yhdistä eripuraista väestöä paremmin kuin yhteinen vihollinen. Ensin se oli musta mies, nyt se on työtön. Kuka seuraavaksi?

Laki ja moraali

Anna Kontula ehdotti taannoin lehtihaastattelussa uudistuksia seksirikoslainsäädäntöön. Hänen saamansa palaute oli kovin tuohtunutta, ja tämä tuohtumus johtui siitä, että ihmiset sekoittivat keskenään lain ja moraalin. Kuten Kontulakin aiheesta sanoi: ”moni suomalainen ajattelee rikoslakia jonkinlaisena paheksuttujen tekojen kattavana luettelona.”

Ja näinhän se ei tietenkään mene. Laki ja moraali ovat toisinaan sama ja toisinaan eri. Silti molempia tarvitaan.

Panama Papers -vuodon myötä yhä selvemmäksi on käynyt, että iso joukko yhteiskunnan rikkaimmista hoitaa veroasiansa mieluummin erilaisten veroparatiisien kautta, sen sijaan että maksaisivat ne reilusti kuten muutkin kansalaiset. Tällä menettelyllä veroja tarvitsee maksaa vain minimaalisen vähän, tai ei lainkaan. Jos kyse on veropetoksesta, on tapahtunut rikos. Jos taas puhutaan verosuunnittelusta, verokikkailusta tai verovälttelystä, kyseessä on moraaliltaan arveluttava toiminta, ei kuitenkaan välttämättä laiton.

Tahot jotka tällaista aggressiivista verosuunnittelua harrastavat ja kannattavat, haluavat moraaliin törmätessään luonnollisesti vedota lakiin. Mitään lakia ei ole rikottu. Ja näinhän se on, lain näkökulmasta. Mutta se, miksi kansalaiset silti hermostuvat, ei johdu laillisuuksista tai laittomuuksista, vaan moraalista ja sen puutteesta.

Juuri tämän verosuunnitteluveljeskunnan mukaan yhteiskuntamme on rotkon reunalla. He ovat se joukko, joka on saanut mediassa määrättömän paljon tilaa näkemyksilleen. Heiltä on tv-ruudussa joka ilta joku ”riippumaton” pankkiekonomisti Nordeasta, tai itsekin veroja välttelevä poliitikko. He ovat se ryhmä joka on sanoittanut tämän hetkisen taloudellisen maailmankuvamme. Heidän luomiaan ovat ne raamit, missä kaikki keskustelu ylipäänsä tapahtuu. Heidän mukaansa maailma on litteä kuin pannukakku, ja heitä on uskottava.

Tässä verovälttelijöiden todellisuudessa valtio on liikaa velkaa. Velka on syntynyt tavallisen kansan holtittomuudesta. Velka on siis maksettava pois leikkaamalla tavalliselta kansalta, opiskelijoilta, työttömiltä, työläisiltä ja lapsiperheiltä.

Tämän tarinan meihin kaikkiin on iskostanut porukka, joka joko harrastaa kovan luokan verosuunnittelua, tai mahdollistaa sen lainsäädännöllä. He vetoavat lakiin, koska laki suojelee heitä. Laki, jonka he itse ovat junailleet. Sen sijaan he eivät ole suojassa moraalilta, ja juuri siksi moraalia ei tuoda koko keskusteluun.

Miksi tässä tilanteessa kuitenkin juuri moraali on pätevämpi peruste kuin laki? Siksi, että eivät opiskelijatkaan ole mitään lakia rikkoneet. Eivätkä työläiset. Eivätkä työttömät, tai vanhukset. Silti he ovat se joukko joka kärsii nahoissaan talousleikkaukset.

Kyse ei siis ole siitä rikkoiko joku lakia, vaan siitä, mikä on oikeudenmukaista. Menneessä maailmassa perusteena käytettiin moraalia. Oli moraalisesti oikein, että isommilla tuloilla oli myös korkeampi veroprosentti. Verolait säädettiin moraalin perusteella. Nyt on siirrytty maailmaan, jossa verolait edelleen toki säädetään, mutta moraali on tippunut kyydistä. Moraali ei enää edes kuulu koko keskusteluun. Moraali kuuluu runoilijoiden kyniin, ei talouspolitiikkaan.

Siksipä tulemme lähipäivinä kuulemaan yhä uudestaan samaa mantraa: lakia ei ole rikottu, lakia ei ole rikottu, lakia ei ole rikottu. Se joka hallitsee julkista keskustelua, valitsee itselleen sopivat termit, itselleen sopivan tarinan, itselleen sopivan totuuden, ja muulle ei sitten oikein jääkään tilaa.

”Valtataistelu on kamppailua siitä, kuka on yhteiskunnassa subjekti, kenen tekeminen on tärkeää, kuka maksaa. Valta valitsee, ketä haastatellaan, kuka on asiantuntija, kuka totteluttaa ketä.

Vallankäyttö suosii moniselitteistä, hämärää ja auktoriteetin tulkinnasta riippuvaa oppia. Vain sellaisen tärkeyttä voidaan liioitella, jolla ei ole kouriintuntuvaa mittaa.

Valta on sitä, että hallitseva eliitti pystyy esittämään oman etunsa yleisenä.” (Esko Seppänen – Mistä Suomi vaikenee)