Matti Apunen ei pysty kirjoittamaan minkäänlaista tekstiä, ei edes ruokaohjetta, ilman että siinä parjataan laiskoja Suomalaisia jotka hamuavat itselleen syyttä ilmaisia valtion avustuksia, eivätkä viitsi laiskuuttaan tehdä töitä ja menestyä. Kaikki ovat oman onnensa seppiä ja jos menestystä ei tule, vika on aina oma. Vikana on laiskuus, välinpitämättömyys ja ahneus. Näitä ominaisuuksia esiintyy ainoastaan köyhemmän kansanosan parissa.
Luulin jo maailman muuttuneet kun luin Apusen kirjoituksen Shakkimestari Hyötylän erilainen maailma. Apunen kirjoitti Hesarin kolumnissaan koskettavasti ja terävästi Suomalaisista kuurosokeista, heidän vaikeuksistaan, onnistumisistaan ja avuntarpeistaan. Kirjoitus oli toisinaan liioitellun ylistävä ja kehuva, mutta sellainen usein tapaa syntyä tällaisista aiheista. Niin vakavan vamman omaava ihminen vaikuttaa lähes supersankarilta ollessaan esimerkiksi kova shakinpelaaja.
Kirjoituksen loppu kuitenkin paljasti jälleen kerran Apusen luonteen ja kainalossa heiluneen ketunhännän. Apunen kertoo kuinka hyvinvointivaltiomme pitäisi pystyä kustantamaan kuurosokeille kunnon tulkit, koska he ovat täysin riippuvaisia tällaisesta avusta.
Mitä? Apunen vaatii hyvinvointivaltiota hätiin?
Niin siinä luki, mutta sitä se ei tarkoittanut.
Kirjoituksen todellinen funtio käy ilmi tästä: ”Koska kuurosokeita on vain muutama sata, on mahdoton ymmärtää, miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin tai taksiin juuri sen verran kuin nämä ihmiset tarvitsevat. Oikeuksien Suomi käyttää vuosittain miljoonia hyvinvoivien ihmisten lepyttelyyn ja hemmotteluun. Itseään turvottavan hallinnon pyöristysvirheillä voisimme hoitaa kuurosokeiden asiat niin, että Kari Hyötylän ei tarvitsisi enää miettiä, voiko hän astua tänään ovesta ulos.”
Miljoonien käyttäminen täysin hyvinvoivien ihmisten lepyttelyyn ja hemmotteluun. Todellisten vähäosaisten riistäminen. Niinpä niin. Tämä on vanha kikka jossa avuntarvitsijalta evätään apu sillä perusteella, että on olemassa joku jolla on suurempi avun tarve. Ja luottakaa minuun, aina löytyy suurempi avun tarve. Siihen koko idea perustuukin.
Listaan alle pari vastaavaa:
- Afrikassa kaikilla ei ole vettä juodakseen ja te valitatte täällä työttömyyskorvauksen suuruudesta!
- Tämän päivän köyhät ovat varakkaampia kuin muinaiset kuninkaat, on kännykät ja jääkaapit!
Apunen ei muuttunutkaan humanistiksi, eikä susi lampaaksi.
Kuurosokeat toimivat tarinassa keppihevosina, Afrikkalaisten nälänhätälasten sijaisina. Heillä menee todella huonosti, tai ainakin heidän lähtökohtansa ovat kuin toisesta maailmasta. Heidän ongelmansa ovat valovuoden päässä fyysisesti terveen pitkäaikaistyöttömän ongelmista. Johtopäätös = pitkäaikaistyöttömällä ei ole ongelmia! Hänen auttamisensa on hyvinvoivan ihmisen lepyttelyä, hemmottelua.
Kun vaihdetaan konteksia, vaihdetaan todellisuutta:
Maistuuko kuravesi? Ei maistu. No ei tietenkään, ellei satu vaeltamaan kolmatta päivää aavikolla ilman juomaa. Silloin maistuu kuravesi kaikille. Enää tarvitaan vain aavikko, ja Matti sen meille hoitaa.
Teen tähän loppuu lyhyen suomennoksen Apusen kirjoituksesta, niin ei tarvitse kaikkien lukea koko roskaa Hesarista:
Lopettakaa köyhät se turha marina ja suostukaa orjuuttamaan itsenne suuryritysten ja pankkien tahdottomiksi alaisiksi loppuiäksenne. Jos teille tulee se harhainen tunne, että teitä kohdellaan epäreilusti, muistakaa keskitysleirien vangit ja nykyajan kuurosokeat, heihin verrattuna te voitte kuin kuninkaat, joten pää kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti