No minäpä kerron. Tämän hetken ykköspuolue on Kokoomus. Samaan
aikaan Suomen ykkösartisti sattuu olemaan Cheek. Mitä yhteistä näillä kahdella
sitten muka on?
Cheek on mies joka on menestynyt omalla työllään, uskolla
omaan juttuun. Se on hänen tarinansa. Kokoomuksen tarina on aivan sama: usko itseesi, tee paljon töitä, ja menestyt!
Cheek sopii siis mainiosti Kokoomuslaiseksi tähdeksi. Toki
menestystarinan lisäksi hänessä on jotain muutakin mitä tarvitaan täydelliseen nykykokoomuslaiseen
hahmoon. Ulkoinen habitus. Nykyisessä kokoomuksessa laivaa ohjaavat sporttiset,
hyvännäköiset, pukeutumisesta kiinnostuneet ja varakkaalta näyttävät nuoret
kimalletähdet. He eivät peittele varakkuuttaan ja menestystään, vaan antavat
sen uhmakkaasti näkyä. Se pitää näkyä. Vanha ruutupaitarokkari ei tällaiseen
sapluunaan sovi millään vaikka olisi kuinka menestynyt ja omistaisi Kokoomuksen
jäsenkirjan. Nyt tarvitaan puhdasta Hollywoodia, ja sitä on sekä Alexander
Stubbissa että Cheekissä. Avioliitto on siunattu!
Mutta nyt smokeista ja Audeista takaisin Cheekin ja
Kokoomuksen tarinaan. Onhan tuo usko
itseesi, tee paljon töitä, ja menestyt! –tarina toki Kokoomuslainen, mutta
ei kai nyt kellään ole mitään sitä vastaan että uskomalla itseensä ja tekemällä
paljon duunia menestyy? Ei varsinaisesti, mutta juju onkin siinä, että
Kokoomuksen poliittinen ideologia pitää lukea aina myös käänteisesti: jos et ole menestynyt, tai mikä pahinta,
olet epäonnistunut, se on täysin sinun omaa vikaasi eikä kenenkään muun.
Siksi Cheekistä on tullut Kokoomuksen suosikkipojan lisäksi myös
vasemmiston inhokkipoika. Hänen kauttaan kerrotaan yhä enemmän omista arvoista
ja omasta poliittisesta kannasta. Hänen diggaamisensa tai dissaamisensa on
paljon muutakin kuin musiikin arvioimista, ja juuri siksi Cheekistä on tullut
niin yhteiskunnallinen kysymys. Ei pelkästä musiikista koskaan riitä
ammennettavaa näin suureen kahtiajakoon, pitää olla muutakin. Pitää olla
politiikkaa.
Sen vuoksi lehtiä kiinnostaa Arhinmäen kommentit Cheekistä,
tai se että Kimmo Sasi ”Diggaa” Cheekkiä. Siinä todellisuudessa ei kerrota
Cheekistä mitään, vaan siitä, että Arhinmäki on vasemmistolainen ja Sasi
oikeistolainen. Yllätys yllätys.
Menestyneet ihmiset kokevat monesti että menestys on täysin
itse hankittua. Epäonnistuneet kokevat monesti että heidän epäonnistumiseen on
muitakin syitä kuin he itse. Kuinka yllättävää? Kukapa haluaisi uskoa että kaikki
elämän onnistumiset ovat vain sattuman kauppaa ja epäonnistumiset puolestaan
omaa typeryyttä ja saamattomuutta? Luultavasti kaikki on jotain siltä väliltä.
Cheek ei ole siltä väliltä. Cheek on äärilaidasta ja
ykkönen. Kokoomus on poliittisen kentän äärilaidasta ja ykkönen. Avioliitto on
siunattu!
Tässä kauan kaivatussa politiikan hurmoksessa on ikävä kyllä
myös joukko väliinputoajia. He oikeasti joko diggaavat tai inhoavat nimenomaan Cheekin
musiikkia ilman mitään poliittisuutta, mutta kukaan ei usko. He kokevat juopon kohtalon: jos et myönnä olevasi alkoholisti, olet tyypillinen
alkoholisti joka ei myönnä olevansa alkoholisti. Turha siis väittää että juuri sinä käsittelet tässä vain musiikkia. Etkä käsittele!
En tiedä onko itse Cheek mitenkään poliittinen tyyppi, mutta
ei sillä toisaalta olekaan mitään väliä. Muut ovat valinneet hänet joko
keulakuvakseen tai demonikseen. Kenen joukoissa sinä seisot?
