Huijataanko meitä? Saako joku mieletön taho kaikesta tästä sumutuksesta
mielettömän elannon?
Saattaapi saada, mutta se ei ole koko totuus.
Totuus on tässä: me olemme nisäkkäitä.
Nisäkkäitä! Näin monta vuotta olen elänyt ja kouluja käynyt ja
taatusti lukenut kaiken oleellisen nisäkkyydestä, mutta silti, vasta nyt,
tajuan että olemme nisäkkäitä.
Mistä minä tämän nisäkkyyden vasta nyt tosissaan ymmärsin? Miksi tämä
ydin valkeni vasta nyt?
Käärme
Meillä asuu kotona käärme. Ja tämä käärme on tietämättään opettanut
minulle paljon nisäkkäistä. Sinänsä hassua, sillä käärmeellä on pölypalloa
pienemmät aivot ja se ei taatusti ymmärrä mitään nisäkkäistä, se syö niitä.
Käärmeemme syö hiiriä, ja nyttemmin jo rottia. Niin potraksi on käärme päässyt,
että rotat ovat sen nykyruokaa. Pelkkiä hiiriä syöttämällä sille pitäisi
syöttää viisi hiirulaista kerralla, on siis siirrytty rottiin. Käärme on
aikuinen ja syö loppuelämänsä rottia. Siinäpä se. Ei tule käärmeelle koskaan
enää muutosta ruokavalioon, jos hiiristä rottiin siirtymistä voi edes
varsinaisena ruokavaliomuutoksena pitää. Pienempi vaihtui isompaan, ei muuta.
Käärmeelle voisi yrittää syöttää hätäpäissään nakin kun ei ole ehtinyt
pyhäpäivänä rottakauppaan ja Nesteen K-marketissa ei ollut muuta kuin nakkeja,
mutta se ei käy. Käärme ei syö nakkia ja jos sitä silti yrittäisi, saisi
yrittää niin kauan että käärme kuolisi nälkään. Jos taasen pakkosyöttäisi
nakin, käärme kuolisi nakkiin. Siksi on käämeen saatava rottia, ikuisesti.
Käärmeelle ei voi vaihtaa tai keksiä mitään muuta ruokavaliota, sillä käärme ei
ole nisäkäs, käärme on matelija.
Käärmeelle ei tule Pekka Puska sanomaan että popsi poika porkkanaa.
Jos olisimme matelijoita, meidän kaikkien seitsemän miljardin ihmisen
ruokavaliosuositus mahtuisi yhteen lauseeseen, parhaimmillaan jopa yhteen
sanaan.
Mutta koska emme ole, vaan olemme viheliäisiä kaikkeen muovautuvia
nisäkkään perkeleitä, on meillä maailmassa yhtä monta ruokasuositusta kuin on
kaljapulloa Mallasjuoman tehtaalla. Me nisäkkäät olemme muovautuvien
ominaisuuksiemme vuoksi valloittaneet koko maapallon ja etenkin me ihmiset,
pärjäämme melkein missä vain. Ei pärjää kärmes lumihangessa, me pärjäämme.
Käärmekö tämän kaiken minulle kertoi? Melkein.
Kissa
Meillä asuu myös kissa. Kissa on nisäkäs, ei matelija. Kissalle kelpaa
nakki. Mutta nakki ei ole kissanruokaa. Kissalle on omat ruoat
kissanruokakaupassa. Näistä oivista kissalle varta vasten valmistetuista tuotteista
huolimatta, tai juuri niistä johtuen, kissamme sairastui muutama vuosi sitten.
Oli kivuliaita virtsakiteitä ja hengenlähtö lähellä. Sairaalahoitoa, katetri,
antibiootteja ja sen sellaista. Kissa säilyi juuri ja juuri hengissä, palasi
kotiin ja toi mukanaan eläinlääkärin ruokavaliosuosituksen. Kissa tarvitsi
tästä lähtien erikoisruokaa, jotta virtsakiteitä ei enää tulisi. Erikoisruoka
oli rutosti kalliimpaa kuin se tavallinen kissanruoka, mutta mitäpä se töissä
käyvä ihminen ei rakkaan kattinsa eteen tekisi.
Vaan kun ei auttanut erikoisruoka kissalle, oksensi erikoisruuan
oranssina vanana lattialle. Ja ei, kyse ei tällä kertaa ollut mistään
karvapallo-oksennuksesta, vaan pahoinvointioksennuksesta. Kyllä sitä jopa
kissastakin huomaa, milloin oksennus tulee ikävällä tavalla.
Siinä sitten lukion kemian pohjalta selvittelemään kissanruokien
sisältöjä ja ylipäänsä koko otuksen ruuansulatusta. Lääkäriin on turha mennä,
sillä juurihan sieltä tultiin. Nyt käytä poika lukemisen jaloa taitoa ja avaa
kirja. Tuskin, menen internettiin.
Internetissä sitä sitten luki kissoista kaikennäköistä jännää, varsinkin
keskustelupalstoilla. Yritin parhaani mukaan selvittää jotain aidosti biologista,
voin sitten ihan itse tehdä ne väärät johtopäätökset ja kirjoitaa niistä
kolumnin.
Tuoteselosteista kävi ilmi, että lääkeruoka oli käytännössä lähes samaa
ruokaa kuin se tavallinenkin. Aluksi en huomannut juuri mitään eroa. Ei mitään,
mutta yksi ainesosa kiinnitti huomioni. Se oli jokin outo lisätty aminohappo,
mikä hapantaa kissan virtsaa. Kissan virtsahan haisee aikas rankalle ja se
johtuu siitä, että virtsa on hapanta, luonnostaan. Jos kissan virtsa pääsee
liikaa emäksisen puolelle, syntyy virtsakiteitä, munuaisvaurioita ja
helvetillistä kipua ja kuolemaa. Pitää pysyä siis happaman puolella. Tätä
aminohappoa on sitä varten lääkeruuassa, ja pienen tutkiskelun jälkeen myös
mittavissa määrin kaikessa tavallisessakin kissanruuassa. Onpas outoa. Miksei
se kissa pysy happana valmiiksi, miksi pitää aminoita lisäillä?
Ihmettelin siinä sitten, että mistä sellainen aminohappo pääsee kissan
sapuskaan luonnossa, jos meillä marketin hyllyille sitä pitää erikseen sinne
lisätä?
Ei mistään. Näin on, ei jumalauta mistään. Kissa ei tarvitse moista
haponlisäystä lainkaan luonnossa. Ei ole apteekkia kissalla metsässä.
Kissanruoka luonnossa pitää kissan happamana. Kissa syö kaikkien
yllätykseksi luonnossa vain lihaa. Hiiriä, lintuja ja niin edelleen. Ja tämä
lähes 99 prosenttisesti (ripaus ruohoa ruuansulatuksellisista syistä)
lihapitoinen ruokavalio synnyttää luonnostaan kissan virtsan happamuuden.
Meilläpä ihmiskunnassa on puolestaan onnistuttu säästämään tässäkin
asiassa ja lisäilty pikkuhiljaa kissanruokaan kalliin eläinperäisen ravinnon
ohelle halvempaa kasvikunnan tuotetta. Maissia, soijaa, viljaa. Kaikkea sitä
halpaa millä Saarioisten mutsitkin jatkavat lihapulliamme. Tulee hieman
edullisemmaksi sitten. Liha on kallista, kasvi on halpaa.
Mutta.
Osalla kissoista tämä kasviperäisen aineen lisääminen ruokavalioon
aiheuttaa virtsan emäksistymistä. Ja tämä on tiedostettu jopa niin sukkelasti,
että on alettu lisäämään vehnän lisäksi kissanruokaan myös tätä mainitsemaani
aminohappoa. Kasvin perkele muuttaa kissanvirtsaa emäksiseksi ja aminohappo
pistää kampoihin muuttamalla sitä puolestaan happamaksi. Tasapeli?
Ehkäpä, mutta oranssista oksennuksesta päätellen meidän katille ei enää
riittänyt edes aminohapoilla höystetty soijapulla. Siinä pelonsekaisessa ja
lääkäreitä ikuisesti ylöspäinkatsovassa mielentilassa oli perin hankalaa
kokeilla jotain aivan muuta, lihaa. Niin sieltä internetissä luki. Kissa on
luonnostaan lihansyöjä, pelkästään.
Mutta lääkärikin oli oikein erikoisruokaa laittanut, ei pelkkää eläintä.
Mitenkä tässä kävisi? Aminohappo puuttuu?
Joka tapauksessa kissa kuolisi käsiin lääkeruuasta, tai sitten lihasta.
Ensimmäistä oli jo kokeiltu, kokeillaan nyt viimeisenä oljenkortena sitä
toista.
Ensin piti tietenkin selvittää muutamia seikkoja.
Kissa syö luonnossa pikkuotuksia, lintuja ja sellaisia, mutta ei sitä
välttämättä nyt tässä kaupungin keskustassa voi alkaa varpusia sille ampumaan,
on sovellettava. Kissa ei siis syö pelkkää paistia, vaan jänteitä, sisäelimiä,
nahkaa, luita. Kaikkea sitä mitä elukoissa on. Muuten, kerran se meidän kissa söi
käärmeelle tarkoiteltulta hiireltä pään, mutta en vielä silloin tajunnut
vihjettä. Hymiö.
Päätimme siis kokeilla tätä pelkkää elukkaa -dieettiä, ja jännääkin
jännempi juttu, kissa selvisi hengissä. Olisi paljon mieluummin kyllä vedellyt
vanhoja ruokiansa, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, söi mukisematta sydäntä,
kanankaulaa, kivipiiraa ja muuta veristä herkkua.
Kun kerroin tästä havainnosta ystävälleni, hän sanoi heidän kissansa
syöneen ihan normaalia kaupan ruokaa ja kuolleen vasta 19-vuotiaana. Että
turhaa hömpötystä moinen lihan kanssa sekoilu, hyvin pärjää ihan sillä
tavallisella. Ja näin varmasti onkin. En epäile ystävääni valehtelelijaksi,
tolkun mies on hän.
Miksi sitten meidän kissa kuolee siihen millä heidän kissa elää? Miksi
osa kissoista saa virtsakiteitä ja osa ei? Miksi osa kissoista lihoo
muodottamaksi tietyllä ruualla ja osa pysyy solakkana?
Heureka! Kissa on nisäkäs.
Kissa ei ole käärme, vaikka pöllikin käärmeeltä makoisan hiirenpään.
Kissa on mukautuvainen nisäkäs.
Aivan kuten ihminenkin. Kissa on mukautuvainen nisäkäs, oikea luonnon
velho.
Ihmismaailmassa on kasvissyöjiä, pelkän lihan ja kalan varassa eläviä
inuiittejä, sekaravintoa syöviä, karjalanpiirakoita, spiruliinaa, niitä
mustekalarinkuloita missä on sitä juttua päällä, ja sitten on vielä se yksi
stadilainen kundi joka syö pelkkiä hampurilaisia. Näin erilaisia ruokavalioita,
ja silti kaikki hengissä?
Vähän on osalla pikkukremppaa ja diabeettestä ja muuta vaivaa, mutta
osalla ei.
Juuri tästä syystä meillä on terveyden ja hyvinvoinnin laitoksia,
vuosittain vaihtuvia ruokasuosituksia, puoli kiloa päivässä, karkkipäivä,
karppaus, veganismi, limsa aiheuttaa syöpää ja huomenna syövän aiheuttaa
vuorostaan kiinankaali.
Meillä on aina ihmisiä jotka selviävät millä ravinnolla tahansa, ja
ihmisiä, jotka eivät meinaa selvitä juuri millään. Näiden vaihteluvälien
keskiarvosta syntyy se loputon sekamelska ja ikuinen riitely siitä ”OIKEASTA JA
TERVEELLISESTÄ RUOKAVALIOSTA”. Kaikki perustelut kelpaavat, sillä aina löytyy
joukko ihmisiä, jotka voivat kohtuullisen hyvin vaikka pelkällä bensalla. Ja
jos myy bensaa ruuaksi, tarvitsee vain etsiä oikeat koehenkilöt
terveystutkimukseen, ja avot!
Tämän vuoksi kaikilla on sanansa sanottavana ja oikeastaan kaikelle
löytyy perustelu. Koska ihminen nisäkkäistä ylivoimaisesti muovaantuvaisimpana
pysyy hengissä lähes millä tahansa, ihmiselle voi ruuaksi myydä lähes mitä
tahansa. Jos kasvattaa karjaa, liha on terveellistä. Jos viljelee rypsiä, rypsi
terveellistä. Jos taasen viljelee oliiveja, oliiviöljy on terveellistä. Jos
metsästää, riista on terveellistä. Jos myy lääkkeitä, mikään ei ole
terveellistä –paitsi lääkkeillä paranee kaikista vaivoista jotka johtuvat
kaikesta muusta. Jos myy kissanruokaa, on kissanruoanmyyjä.
No mitä meidän sitten pitäisi syödä? Mikä on sitä terveellistä ruokaa
meille Suomalaisille, entä Ruotsalaisille, entä kissoille koirista puhumattakaan?
Kuinka nopeasti se evoluutio oikein etenee, että ollaanko vielä siellä
paleoottisessa luolaruokavalioasteella, vai joko on viljelty porkkana
nivoutunut osaksi muutenkin muovaantuvaa ihmisnisäkkään elimistöä? Olemmeko
ruokateollisuuden uhreja ja koekaniineja? Laittavatko ne kohta pahvia
kalapuikkoihin koska me syömme senkin ja vain osa kuolee, eikä koskaan saada
selvitettyä oliko syynä pahvi, kala, puikko, lapsuuden traumat, työpaikan
siivouskomeron liuottimet, vittumainen vaimo, liika sokeri, liika suola,
liikavarvas, vai puuttuva aminohappo?
Pitääkö nyt oman kissan ruokavalio vaihtaa vaikka se voi ihan hyvin,
eikä ole kiteitä näkynyt? Onko se Luukkonen töissä jossain lihakaupassa ja
yrittää nyt sumuttaa muita kissanomistajia lehmä ojassa? Miksi naapurin Maija
ei voi juoda maitoa mutta minä voin?
Vitustako minä tiedän, olisinpa lisko.