keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Olisinpa lisko

Ruokavalio. Miksi meillä on ruokavalio? Miksi meidän ruokavalio on erilainen kuin Etiopialaisten ruokavalio? Miksi meillä on olemassa terveellistä ruokaa ja epäterveellistä ruokaa, terveellisiä ruokavalioita ja epäterveellisiä ruokavalioita? Miksi näiden eri ruokien ja valioiden välillä käydään ainaista keskustelua, riitelyä, tehdään toisiaan kumoavia tutkimuksia ja väitteitä?

Huijataanko meitä? Saako joku mieletön taho kaikesta tästä sumutuksesta mielettömän elannon?

Saattaapi saada, mutta se ei ole koko totuus.

Totuus on tässä: me olemme nisäkkäitä.

Nisäkkäitä! Näin monta vuotta olen elänyt ja kouluja käynyt ja taatusti lukenut kaiken oleellisen nisäkkyydestä, mutta silti, vasta nyt, tajuan että olemme nisäkkäitä.

Mistä minä tämän nisäkkyyden vasta nyt tosissaan ymmärsin? Miksi tämä ydin valkeni vasta nyt?

Käärme

Meillä asuu kotona käärme. Ja tämä käärme on tietämättään opettanut minulle paljon nisäkkäistä. Sinänsä hassua, sillä käärmeellä on pölypalloa pienemmät aivot ja se ei taatusti ymmärrä mitään nisäkkäistä, se syö niitä. Käärmeemme syö hiiriä, ja nyttemmin jo rottia. Niin potraksi on käärme päässyt, että rotat ovat sen nykyruokaa. Pelkkiä hiiriä syöttämällä sille pitäisi syöttää viisi hiirulaista kerralla, on siis siirrytty rottiin. Käärme on aikuinen ja syö loppuelämänsä rottia. Siinäpä se. Ei tule käärmeelle koskaan enää muutosta ruokavalioon, jos hiiristä rottiin siirtymistä voi edes varsinaisena ruokavaliomuutoksena pitää. Pienempi vaihtui isompaan, ei muuta.

Käärmeelle voisi yrittää syöttää hätäpäissään nakin kun ei ole ehtinyt pyhäpäivänä rottakauppaan ja Nesteen K-marketissa ei ollut muuta kuin nakkeja, mutta se ei käy. Käärme ei syö nakkia ja jos sitä silti yrittäisi, saisi yrittää niin kauan että käärme kuolisi nälkään. Jos taasen pakkosyöttäisi nakin, käärme kuolisi nakkiin. Siksi on käämeen saatava rottia, ikuisesti. Käärmeelle ei voi vaihtaa tai keksiä mitään muuta ruokavaliota, sillä käärme ei ole nisäkäs, käärme on matelija.

Käärmeelle ei tule Pekka Puska sanomaan että popsi poika porkkanaa.

Jos olisimme matelijoita, meidän kaikkien seitsemän miljardin ihmisen ruokavaliosuositus mahtuisi yhteen lauseeseen, parhaimmillaan jopa yhteen sanaan.

Mutta koska emme ole, vaan olemme viheliäisiä kaikkeen muovautuvia nisäkkään perkeleitä, on meillä maailmassa yhtä monta ruokasuositusta kuin on kaljapulloa Mallasjuoman tehtaalla. Me nisäkkäät olemme muovautuvien ominaisuuksiemme vuoksi valloittaneet koko maapallon ja etenkin me ihmiset, pärjäämme melkein missä vain. Ei pärjää kärmes lumihangessa, me pärjäämme.

Käärmekö tämän kaiken minulle kertoi? Melkein.

Kissa

Meillä asuu myös kissa. Kissa on nisäkäs, ei matelija. Kissalle kelpaa nakki. Mutta nakki ei ole kissanruokaa. Kissalle on omat ruoat kissanruokakaupassa. Näistä oivista kissalle varta vasten valmistetuista tuotteista huolimatta, tai juuri niistä johtuen, kissamme sairastui muutama vuosi sitten. Oli kivuliaita virtsakiteitä ja hengenlähtö lähellä. Sairaalahoitoa, katetri, antibiootteja ja sen sellaista. Kissa säilyi juuri ja juuri hengissä, palasi kotiin ja toi mukanaan eläinlääkärin ruokavaliosuosituksen. Kissa tarvitsi tästä lähtien erikoisruokaa, jotta virtsakiteitä ei enää tulisi. Erikoisruoka oli rutosti kalliimpaa kuin se tavallinen kissanruoka, mutta mitäpä se töissä käyvä ihminen ei rakkaan kattinsa eteen tekisi.

Vaan kun ei auttanut erikoisruoka kissalle, oksensi erikoisruuan oranssina vanana lattialle. Ja ei, kyse ei tällä kertaa ollut mistään karvapallo-oksennuksesta, vaan pahoinvointioksennuksesta. Kyllä sitä jopa kissastakin huomaa, milloin oksennus tulee ikävällä tavalla.

Siinä sitten lukion kemian pohjalta selvittelemään kissanruokien sisältöjä ja ylipäänsä koko otuksen ruuansulatusta. Lääkäriin on turha mennä, sillä juurihan sieltä tultiin. Nyt käytä poika lukemisen jaloa taitoa ja avaa kirja. Tuskin, menen internettiin.

Internetissä sitä sitten luki kissoista kaikennäköistä jännää, varsinkin keskustelupalstoilla. Yritin parhaani mukaan selvittää jotain aidosti biologista, voin sitten ihan itse tehdä ne väärät johtopäätökset ja kirjoitaa niistä kolumnin.

Tuoteselosteista kävi ilmi, että lääkeruoka oli käytännössä lähes samaa ruokaa kuin se tavallinenkin. Aluksi en huomannut juuri mitään eroa. Ei mitään, mutta yksi ainesosa kiinnitti huomioni. Se oli jokin outo lisätty aminohappo, mikä hapantaa kissan virtsaa. Kissan virtsahan haisee aikas rankalle ja se johtuu siitä, että virtsa on hapanta, luonnostaan. Jos kissan virtsa pääsee liikaa emäksisen puolelle, syntyy virtsakiteitä, munuaisvaurioita ja helvetillistä kipua ja kuolemaa. Pitää pysyä siis happaman puolella. Tätä aminohappoa on sitä varten lääkeruuassa, ja pienen tutkiskelun jälkeen myös mittavissa määrin kaikessa tavallisessakin kissanruuassa. Onpas outoa. Miksei se kissa pysy happana valmiiksi, miksi pitää aminoita lisäillä?

Ihmettelin siinä sitten, että mistä sellainen aminohappo pääsee kissan sapuskaan luonnossa, jos meillä marketin hyllyille sitä pitää erikseen sinne lisätä?

Ei mistään. Näin on, ei jumalauta mistään. Kissa ei tarvitse moista haponlisäystä lainkaan luonnossa. Ei ole apteekkia kissalla metsässä.

Kissanruoka luonnossa pitää kissan happamana. Kissa syö kaikkien yllätykseksi luonnossa vain lihaa. Hiiriä, lintuja ja niin edelleen. Ja tämä lähes 99 prosenttisesti (ripaus ruohoa ruuansulatuksellisista syistä) lihapitoinen ruokavalio synnyttää luonnostaan kissan virtsan happamuuden.

Meilläpä ihmiskunnassa on puolestaan onnistuttu säästämään tässäkin asiassa ja lisäilty pikkuhiljaa kissanruokaan kalliin eläinperäisen ravinnon ohelle halvempaa kasvikunnan tuotetta. Maissia, soijaa, viljaa. Kaikkea sitä halpaa millä Saarioisten mutsitkin jatkavat lihapulliamme. Tulee hieman edullisemmaksi sitten. Liha on kallista, kasvi on halpaa.

Mutta.

Osalla kissoista tämä kasviperäisen aineen lisääminen ruokavalioon aiheuttaa virtsan emäksistymistä. Ja tämä on tiedostettu jopa niin sukkelasti, että on alettu lisäämään vehnän lisäksi kissanruokaan myös tätä mainitsemaani aminohappoa. Kasvin perkele muuttaa kissanvirtsaa emäksiseksi ja aminohappo pistää kampoihin muuttamalla sitä puolestaan happamaksi. Tasapeli?

Ehkäpä, mutta oranssista oksennuksesta päätellen meidän katille ei enää riittänyt edes aminohapoilla höystetty soijapulla. Siinä pelonsekaisessa ja lääkäreitä ikuisesti ylöspäinkatsovassa mielentilassa oli perin hankalaa kokeilla jotain aivan muuta, lihaa. Niin sieltä internetissä luki. Kissa on luonnostaan lihansyöjä, pelkästään.

Mutta lääkärikin oli oikein erikoisruokaa laittanut, ei pelkkää eläintä. Mitenkä tässä kävisi? Aminohappo puuttuu?

Joka tapauksessa kissa kuolisi käsiin lääkeruuasta, tai sitten lihasta. Ensimmäistä oli jo kokeiltu, kokeillaan nyt viimeisenä oljenkortena sitä toista.

Ensin piti tietenkin selvittää muutamia seikkoja.

Kissa syö luonnossa pikkuotuksia, lintuja ja sellaisia, mutta ei sitä välttämättä nyt tässä kaupungin keskustassa voi alkaa varpusia sille ampumaan, on sovellettava. Kissa ei siis syö pelkkää paistia, vaan jänteitä, sisäelimiä, nahkaa, luita. Kaikkea sitä mitä elukoissa on. Muuten, kerran se meidän kissa söi käärmeelle tarkoiteltulta hiireltä pään, mutta en vielä silloin tajunnut vihjettä. Hymiö.

Päätimme siis kokeilla tätä pelkkää elukkaa -dieettiä, ja jännääkin jännempi juttu, kissa selvisi hengissä. Olisi paljon mieluummin kyllä vedellyt vanhoja ruokiansa, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, söi mukisematta sydäntä, kanankaulaa, kivipiiraa ja muuta veristä herkkua.

Kun kerroin tästä havainnosta ystävälleni, hän sanoi heidän kissansa syöneen ihan normaalia kaupan ruokaa ja kuolleen vasta 19-vuotiaana. Että turhaa hömpötystä moinen lihan kanssa sekoilu, hyvin pärjää ihan sillä tavallisella. Ja näin varmasti onkin. En epäile ystävääni valehtelelijaksi, tolkun mies on hän.

Miksi sitten meidän kissa kuolee siihen millä heidän kissa elää? Miksi osa kissoista saa virtsakiteitä ja osa ei? Miksi osa kissoista lihoo muodottamaksi tietyllä ruualla ja osa pysyy solakkana?

Heureka! Kissa on nisäkäs.

Kissa ei ole käärme, vaikka pöllikin käärmeeltä makoisan hiirenpään. Kissa on mukautuvainen nisäkäs.

Aivan kuten ihminenkin. Kissa on mukautuvainen nisäkäs, oikea luonnon velho.

Ihmismaailmassa on kasvissyöjiä, pelkän lihan ja kalan varassa eläviä inuiittejä, sekaravintoa syöviä, karjalanpiirakoita, spiruliinaa, niitä mustekalarinkuloita missä on sitä juttua päällä, ja sitten on vielä se yksi stadilainen kundi joka syö pelkkiä hampurilaisia. Näin erilaisia ruokavalioita, ja silti kaikki hengissä?

Vähän on osalla pikkukremppaa ja diabeettestä ja muuta vaivaa, mutta osalla ei.

Juuri tästä syystä meillä on terveyden ja hyvinvoinnin laitoksia, vuosittain vaihtuvia ruokasuosituksia, puoli kiloa päivässä, karkkipäivä, karppaus, veganismi, limsa aiheuttaa syöpää ja huomenna syövän aiheuttaa vuorostaan kiinankaali.

Meillä on aina ihmisiä jotka selviävät millä ravinnolla tahansa, ja ihmisiä, jotka eivät meinaa selvitä juuri millään. Näiden vaihteluvälien keskiarvosta syntyy se loputon sekamelska ja ikuinen riitely siitä ”OIKEASTA JA TERVEELLISESTÄ RUOKAVALIOSTA”. Kaikki perustelut kelpaavat, sillä aina löytyy joukko ihmisiä, jotka voivat kohtuullisen hyvin vaikka pelkällä bensalla. Ja jos myy bensaa ruuaksi, tarvitsee vain etsiä oikeat koehenkilöt terveystutkimukseen, ja avot!

Tämän vuoksi kaikilla on sanansa sanottavana ja oikeastaan kaikelle löytyy perustelu. Koska ihminen nisäkkäistä ylivoimaisesti muovaantuvaisimpana pysyy hengissä lähes millä tahansa, ihmiselle voi ruuaksi myydä lähes mitä tahansa. Jos kasvattaa karjaa, liha on terveellistä. Jos viljelee rypsiä, rypsi terveellistä. Jos taasen viljelee oliiveja, oliiviöljy on terveellistä. Jos metsästää, riista on terveellistä. Jos myy lääkkeitä, mikään ei ole terveellistä –paitsi lääkkeillä paranee kaikista vaivoista jotka johtuvat kaikesta muusta. Jos myy kissanruokaa, on kissanruoanmyyjä.

No mitä meidän sitten pitäisi syödä? Mikä on sitä terveellistä ruokaa meille Suomalaisille, entä Ruotsalaisille, entä kissoille koirista puhumattakaan? Kuinka nopeasti se evoluutio oikein etenee, että ollaanko vielä siellä paleoottisessa luolaruokavalioasteella, vai joko on viljelty porkkana nivoutunut osaksi muutenkin muovaantuvaa ihmisnisäkkään elimistöä? Olemmeko ruokateollisuuden uhreja ja koekaniineja? Laittavatko ne kohta pahvia kalapuikkoihin koska me syömme senkin ja vain osa kuolee, eikä koskaan saada selvitettyä oliko syynä pahvi, kala, puikko, lapsuuden traumat, työpaikan siivouskomeron liuottimet, vittumainen vaimo, liika sokeri, liika suola, liikavarvas, vai puuttuva aminohappo?

Pitääkö nyt oman kissan ruokavalio vaihtaa vaikka se voi ihan hyvin, eikä ole kiteitä näkynyt? Onko se Luukkonen töissä jossain lihakaupassa ja yrittää nyt sumuttaa muita kissanomistajia lehmä ojassa? Miksi naapurin Maija ei voi juoda maitoa mutta minä voin?

Vitustako minä tiedän, olisinpa lisko.