Juha avaa oven

Pääministeri Juha Sipilä avaa ovensa turvapaikanhakijoille. Mahtavaa. Juha osallistuu tärkeisiin talkoisiin ja haluaa olla vahvasti mukana rakentamassa monikulttuurista Suomea. Hän kertoo lehdistölle ettei hänen perheensä tarvitse Kempeleen kotitaloa vuodenvaihteen jälkeen. Perhe osti vuosi sitten omakotitalon Sipoosta. Samalla Juha rohkaisee suomalaisia avaamaan ovensa turvapaikanhakijoille.

Todellista johtajuutta. Konkreettisia tekoja. Hatunnoston paikka. Tai sitten vaihtoehtoisesti täyttä paskaa.

Pari huomiota tästä Juhan jumalallisesta epäitsekkyydestä.

Juha on hyvin toimeentuleva miljonääri joka kiertelee veroja kuin kissa kuumaa puuroa. Oman ilmoituksensa mukaan hän omistaa ”merkittävän rahoitusomaisuuden”, joka on sijoitettu säästötilille ja erilaisiin sijoitusvakuutuksiin. Hänen todellinen kokonaisveroprosenttinsa on luultavasti pienempi kuin kansanedustajan avustajan. Hän voisi siis käytännössä harjoittaa tätä jumalallista talkootyötä ja epäitsekkyyttä suoraan verotuksen keinoin, maksamalla oikeudenmukaisen summan veroja. Niillä rahoilla majoitettaisiin kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita, ja saatettaisiin tehdä muutakin hyvää. Mutta se olisi jo hieman liian kallista, liian talkoota. Juha haluaa mieluummin nyppiä rusinat pullasta ja valita mitä hän maksaa, mistä hän maksaa ja kenelle hän maksaa. Tavalliselle palkansaajalle nämä ovat mahdottomia valintoja, sillä tavallinen keskiluokkainen tai köyhemmän kansanosan edustaja maksaa veroja sen verran kuin pyydetään. Ja näillä veroilla maksetaan sitten näitä hyvinvointivaltion kustannuksia mihin myös turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomat kustannukset kuuluvat.

Ei Juha toki mitään laitonta tee kiertäessään veroja. Juha kuuluu siihen porukkaan jonka mukaan on oikeudenmukaista, että verolait on suunniteltu suosimaan juuri varakkaita ihmisiä, ja luultavasti hän poliitikkona on ollut myös myötävaikuttamassa sellaisen lainsäädännön syntymiseen. Sen jälkeen on vapauttavaa sanoa että en minä mitään lakeja riko.

Et niin, mutta moraalia rikot kylläkin. Siitä ei vaan saa rangaistusta, maan päällä.

Toinen huomio. Juha rohkaisee suomalaisia avaamaan ovensa turvapaikanhakijoille? Kuten hän avaa, tulevan tyhjän asuntonsa oven. Juhan perhe ei näet tarvitse tätä asuntoa enää itse, heillä on uusi koti Sipoossa. Juhalla noita koteja ja kesämökkejä riittää, siihenkin asti että yhden voi antaa venepakolaisille. Jos me tavalliset ihmiset avaamme vuokrayksiömme oven jollekin, me asumme siinä yksiössä hänen kanssaan. Meillä ei satu juuri nyt olemaan toista tai kolmatta luukkua Sipoossa. Paikkaa minne näitä hädänalaisia paeta. Lisäksi tässä ihanassa ovien avaamisessa paistaa jälleen jo edellisen kappaleen seikka. Henkilökohtainen konkreettinen valinta, talkoohenki. Ratkotaan hädänalaisten asema jos huvittaa. Ei tehdä siitä missään nimessä verokysymystä, tai lakikysymystä, sillä silloin tilanne hoituisi oikeudenmukaisemmin, mutta olisi ikävä kyllä Juhan kaltaisille miljonääreille liian kallista. Ratkaistaan se hyväntekeväisyyden voimin. Näin saadaan moraalinen taakka jaettua kaikille, vaikka todellisuudessa esimerkin kaltaisia majoitusratkaisuja voivat harrastaa vain rikkaat. Ja kas kummaa, siinä samalla oma kilpikin kiillottuu. Juha siis säästää samaan aikaan rahaa ja nostaa itsensä suuren hyväntekijän asemaan. Kuinka sukkelaa. Pelkkä oikeudenmukainen veronmaksu olisi niin näkymätöntä harmaata ysäriä, ettei sillä mitään julkisuuskuvaa voisi juuri kiillottaa, lisäksi se olisi liian kallista. Ei siis sellaista hömppää.

Tällaisen hyväntekeväisyysyhteiskunnan perusongelma on, että veronmaksun sijasta varakkaat ihmiset voivat valita kenelle almujaan jakelevat. Ja jännästi nämä almut jaetaan aina suuren mediamyllyn paisuttamina, jotta omakuva kiiltäisi mahdollisimman kirkkaasti. Ja jännästi nämä almut jaetaan aina sellaiseen osoitteeseen, mikä sopii jakajan senhetkiseen mediatarpeeseen. Ja jännästi nämä almujenjaot ajoitetaan aina juuri sellaiseen ajankohtaan, milloin anniskelija tai hänen edustamansa puolue tarvitsee joko nostetta, tai suunnanmuutosta mediassa. Almut ovat siis käytännössä maksu julkisuuskuvasta, ei mitään muuta. Edullinen mainos. Poliittinen mainos. Hyvää peeärrää.

No. Pitääkö aina olla ilonpilaaja? Eikö mitään hyvää saa tehdä? Että heti epäillään?

Mietitäänpä. Yksittäisenä tekona kodin luovuttaminen turvapaikanhakijoiden käyttöön on luonnollisesti hyvä ja moraalinen teko. Toinen seikka sitten onkin teon motiivit? Väittääkö joku oikeasti ettei pääministerimme Juha Sipilä halunnut samalla - ja tarkemmin sanottuna - nimenomaan, viestittää vähintään paria asiaa:

-        Vähäosaisten auttaminen kuuluu hyväntekeväisyyden piiriin ja jokaisen henkilökohtaisten valintojen taa, eikä verorahoitteiseksi toiminnaksi.

-        Pääministeri on humaani veikko joka auttaa vähäosaisia henkilökohtaisesti.

Väittääkö joku oikeasti ettei pääministerimme Juha Sipilä halunnut samalla - ja tarkemmin sanottuna - nimenomaan, peittää paria asiaa:

-        Veroja kuuluu toki työläisten edelleen maksaa, mutta ei niillä mitään hyvinvointipalveluja ”ole varaa kustantaa”, vaan jokainen huolehtikoot niistä keistä pystyy/haluaa. Verorahat käytetään johonkin muuhun kliffaan, ja arvaa kuka päättää mihin?

-        Ei miljonääriministerin veronkierrossa tai verosuunnittelussa mitään väärää ole, vaikka se onkin täysin epäoikeudenmukaista, epäloogista ja epäreilua kaikilla mahdollisilla moraalin mittareilla. Veronkiertoon hukkuu vuosittain useita miljardeja, mutta hys hys hys, katsokaa kun Juha avaa oven.

Väittääkö joku oikeasti ettei pääministerimme Juha Sipilä tehnyt tietoista politiikkaa?

Todellista johtajuutta. Konkreettisia tekoja. Hatunnoston paikka. Tai sitten vaihtoehtoisesti täyttä paskaa.