Ainahan sitä on tiennyt että muoti kiertää kehää. Musiikki
kiertää kehää. Historian jatkumossa monet aatteet ja ajatukset pyörivät ympyrää
ja tulevat vastaan uudestaan jos vanhaksi elää. Poikarakkaus oli antiikin
Kreikassa sallitumpaa kuin 1970-luvun Suomessa. Sellaista se on. Joka ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen.
Lueskelen tässä Heini Kilpamäen kirjoittamaa
kirjaa Suomalaisen tyhmyyden ylistys. Paraikaa siinä seikkaillaan 1800-luvun
lopun Suomessa. Kuka on suomalainen, mitä on olla suomalainen, millaisia ovat
suomalaiset? Maailmalla vertaillaan ihmisrotuja toisiinsa, mittaillaan päitä,
puhutaan degeneraatiosta ja rotuhygieenikot miettivät ovatko suomalaiset geeneiltään
lähempänä vähä-älyisiä mongoleita kuin uljaita germaaneja. Oma aatelistomme
yrittää parhaansa mukaan Kalevala kainalossa rakentaa kuvaa uljaasta,
rehellisestä ja työteliäästä talonpojasta, mutta moni muu on hieman eri mieltä.
Tässä pari lainausta kirjasta: ”Degeneraation
aatos suhtautui erityisen arvottavasti vammaisiin ihmisiin. 1800-luvun
loppupuolen Suomessa vammaisuudesta oli tullut yhteiskunnallinen kysymys, sillä
työnteon vaatimukset muuttuivat ja yksilön arvon määritti hänen työntekonsa ja
ahkeruutensa. Yksilön fyysisestä tai henkisestä työkyvyttömyydestä tuli
kansallinen vamma, joka vaikutti koko yhteiskunnan toimimiseen.”
”Vastenmielisyys juuri vammaisia ihmisiä
kohtaan lisääntyi. Heidät koettiin taloudellisena taakkana, jotka kuluttivat
yhteiskuntaa tarviten laitospaikkoja ja erityisopetusta. Keskeisimpänä
ihmisarvon mittarina oli älykkyys.”
Mietitäänpä yhtymäkohtia nykyaikaan:
-
yksilön arvon määritti hänen työntekonsa ja
ahkeruutensa?
-
vammaiset koettiin taloudellisena taakkana jotka
kuluttivat yhteiskuntaa, koska tarvitsevat laitospaikkoja ja erityisopetusta?
-
keskeisenä ihmisarvon mittarina on älykkyys?
Millaista kuvaa työttömistä tai työkyvyttömistä tänä päivänä
mediassa maalaillaan? Laiskoja, vätyksiä, välttelijöitä? Arvottomia. Ongelmat
ovat ihmisten itsensä aiheuttamia, tai kuten jotkut nokkelimmat poliittiset
untuvikot ovat ehdotelleet heikompi aines –puheissaan, peräti geneettisiä. Jälleen
pitäisi kalloja mittailla?
Entäpä sitten vammaiset, tai muut jotka tarvitsevat
erityisopetusta tai laitospaikkoja. Meillekin on rantautunut nimby-ajattelu,
jossa varakkaille asuinaluille ehdotetut vammaishoitolat tai päihdehoitopaikat
eivät saakaan rakennuslupaa, koska varakkaat ja näin ollen myös vaikutusvaltaiset
asukkaat eivät halua näitä inhokkeja pilaamaan asuinalueensa hintatasoa.
Lisäksi laitoshoito on kallista, joten lyödään jengille ryynejä naamaan ja
lasketaan ne edulliseen ”kotihoitoon”. Integroidaan erityisoppilaat
normaaliluokkiin jotta päästään kalliista erityisopetuksesta.
Keskeisenä ihmisarvon mittarina on älykkyys? No kieltämättä
niin ei nykyään ole. Puhdasta sivistystä ei enää kaipaa kukaan muu kuin Matti
Klinge. Meillä on sen sijaan uusi jumala, raha. Ja älykkyyttä siedetään vain
silloin kun sen avulla luodaan rahaa. Raha on korkein arvomme. Se on se mittari
millä kaikki tänään mitataan. Niin työläiset, työttömät, vammaiset kuin
vanhuksetkin. Huvittavaa että yli sata vuotta sitten pelättiin myös kalliita
kustannuksia. Erotuksena toki se, että silloinen Suomi oli euroopan köyhimpiä
kolkkia, nykyinen taas rikkaimpia. Silti ei meinaa rahat vieläkään riittää.
Jos noihin aikoihin arvostetut tiedemiehet mittailivat neniä
ja kalloja etsiessään täydellistä ihmistä ja sulkivat näin ollen myös suuren
joukon väkeä vääränlaisten, tollojen ja suorastaan vaarallisten ihmisten
kategoriaan, niin nykyään samaa erottelua harrastavat kaljupäiset ja
sivistymättömät natsipellet piestessään vääränvärisiä ja vääränaatteisia. Osa
heistä on päässyt jopa eduskuntaan.
Joka ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen. Ympyrä on sulkeutunut,
jälleen.