Turbaani päähän ja armeijaan

Kun minä kävin sivarin, mieltäni painoivat naiset, jehovan todistajat, ahvenanmaalaiset ja ihmisoikeudet. Naisten ei tarvinnut käydä armeijaa, ei myöskään jehovan todistajien tai Ahvenanmaalaisten. Tämän lisäksi jos terve mies kieltäytyi kokonaan armeijapalveluksesta, päätyi hän linnaan puoleksi vuodeksi. Välivaihtoehtona oli suorittaa siviilipalvelus, joka kesti 13 kuukautta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan siviilipalvelus saisi olla korkeintaan puolitoistakertainen (9kk) suhteessa lyhyimpään armeijapalvelukseen (6kk), tai muuten se on rangaistusluontoinen ja rikkoo ihmisoikeuksia siinä missä puolen vuoden vankilatuomiokin.

Näistä pikkuseikoista ei Suomen valtion tarvinnut välittää vuonna 2000. Suomea ei haitannut, että se oli ainoa EU-maa, joka lukitsi kansalaisiaan vankilaan syistä jotka kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt laskivat mielipidevankeudeksi. Suomea ei haitannut että asepalvelusjärjestelmä oli epäloogisuuksia pullollaan ihmisoikeuksista tasa-arvoon. Suomella oli kansan syvien rivien tuki puolellaan. Kävin aikanaan lukemattomia keskusteluja näiden kansan syvien rivien kanssa ja tässä niistä suhteellisen kattava summaus:

- Jehovan todistajat ja Ahvenanmaalaiset. ”Kaikille samat säännöt, kaikki vaan armeijaan.”

- - Siviilipalveluksen pituus on rangaistusluontoinen. ”Ei ole, koska sivarissa ei tehdä mitään ja armeijassa tehdään ihan mielettömän paljon. Tästä johtuen kokonaistyömäärä on sama.”

- - Totaalikieltäytyjien lukitseminen vankilaan. ”Niillähän on vaihtoehtona mennä armeijaan tai sivariin, jos ei mene, niin täytyyhän siitä rangaista. Sitä paitsi on tosi naurettavaa huudella hyvinvointisuomessa ihmisoikeuksien perään, kun maailmalla on oikeitakin ihmisoikeusrikkomuksia, kidutusta ja kaikkea.”

- - Naisten mahdollisuus valita. ”No naisilla on mahdollisuus mennä sinne...ja tota siinä on tiettyä hankaluutta kun on ne menkatkin...niin ei sitä oikein voi pakottaakaan...ja kun on pitkä tukkakin niin sotkuunhan se menee...ja EI SILLÄ että väittäisin ettei naiset pysty samaan kuin miehet, en mä mikään sovinisti ole...mutta kun on sitä kaikkee...kyl sä tiedät...pitääks tästä aina jankata...kun on muutakin kaikkee.”

Jehovan todistajista ja Ahvenanmaalaisista olimme siis lähes samaa mieltä. Sillä erolla, että syvät rivit halusivat kaikki armeijaan, minä halusin kaikki pois sieltä.

Siviilipalveluksen pituutta mitattiin aina tekemisen määrällä, eikä palveluksen pituudella. Ameijassa on ilmeisesti koko ajan ihan äärettömän tärkeää hommaa. Jostain kumman syystä armeijan jälkeen ei kuitenkaan suosita uravaihtoehtona enää armeijaa, vaan ihan oikeita töitä, niitä mitä sivarit tekevät jo palvelusaikanaan.

Totaalikieltäytyjiä ei pidetty ihmisoikeusrikoksen uhreina, koska oli tärkeämpiäkin ihmisoikeuksia. Puolen vuoden vankeustuomio mielipiteen vuoksi on ilmeisesti ihan normaalia Suomalaista arkea, eikä siitä siksi sovi suuttua? Lisäksi Suomella on erityisasema muokata YK:n ihmisoikeuksien julistusta mieleisekseen Venäjän läheisyyden vuoksi. Ja onhan meillä niin pitkä rajaviivakin, että kyllä siinä ihmisoikeuksien pitää hieman joustaa. Ihmisoikeudethan ovat sellainen valintakysymys, että niistä saa poimia parhaat ja kannattaa sitten niitä.

Naisten asema oli pahin purtava kansan syville riveille. Naiset olivat jo saavuttaneet niin tasa-arvoisen aseman, ettei saanut enää yleisesti väittää naisten olevan heikompi sukupuoli. Naiset olivat armeijan käynnillään myös osoittaneet kelpoisuutensa niissäkin toimissa. Jos sanoi naisten valintamahdollisuuden perusteeksi naiseuden, syyllistyi sovinismiin ja jos ei puolestaan perustellut naiseudella, ei voinut perustella oikein millään. Tämän vuoksi naisasiasta keskusteleminen meni useimmiten muminaksi, kuten menee muuten nykyäänkin.

Vaikka näissä käytännöissä oli tuhat porsaanreikää ja epäloogisuutta, sillä ei ollut väliä. Meitä oli liian vähän ja heitä oli liian paljon. Lisäksi, jos joku poliitikko olikin eri mieltä kuin kansan syvät rivit, ei hän sanonut mitään koska olisi menettänyt äänestäjänsä seuraavissa vaaleissa. Vaiettiin asia kuoliaaksi. Rikottiin mieluummin ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, kuin puhuttiin asiasta. Silloin ei ollut vielä muodikasta hokea ”tärkeintä että asiasta keskustellaan” –fraasia. Silloin oli tärkeämpää vaieta.

Joku voisi kutsua tätä demokratiaksi, enemmistön oikeudeksi, mutta sitä se ei ole. Demokratia ei ole enemmistön diktatuuria vähemmistöä kohtaan. Jos näin olisi, meillä ei asuisi edelleenkään yhtään tummaihoista Suomessa, vai haluatteko kenties kokeilla asiaa kansanäänestyksellä? Ei kannata.

Ajat kuitenkin muuttuvat. Jos armeija oli periaatteidensa kanssa pulassa jo 20 vuotta sitten, nyt se vasta onkin. Nyt vuotaa joka laidasta, mutta silti epätoivoisesti yritetään tilkitä.

Lehdistössä kirjoitellaan bussikuskista joka haluaisi pitää turbaania. Bussikuski on sikhiläinen. Bussilla ajeleminen ei toki liity varsinaisesti asepalvelukseen, mutta kun kaveri meni lehden haastattelussa sanomaan että hänen poikansa on parin vuoden kuluttua menossa armeijaan. Toiveena olisi, että poika saisi käyttää turbaania eikä joutuisi leikkaamaan tukkaansa. Tämä lause aiheutti muhkean selittelyjen viidakon.

Muun muassa Puolustusministeri Haglund (vapautettu asepalveluksesta) kommentoi turbaani–jupakkaa seuraavanlaisesti: ”pitäisi kuitenkin harkita, voitaisiinko tällaiset vakaumukset ottaa armeijassa huomioon esimerkiksi sallimalla pitkät hiukset ja hiusverkon käyttö uskonnollisista syistä.”

Niin että turbaania ei sallita, mutta ehkä voitaisiin miettiä pitkiä hiuksia ja kenties jopa hiusverkkoa. Toki ehdottomasti vain uskonnollisista syistä. Eihän sitä muita periaatteita ihmisellä voi ollakaan kuin uskonto. Pohditaan mahdollisuutta pitkään tukkaan, vaikka naisilla on ollut oikeus pitää pitkää tukkaa armeijassa jo vuodesta 1995 lähtien! Naiseus on siis uskonto, ei sukupuoli.

Turbaanikeskustelu nosti pinnalle väkisin ne kaikki muutkin haudatut epäreiluudet ja epäloogisuudet. Turbaanista tuli mieleen uskonto, hiuksista tuli mieleen naiset, uskonnosta tuli mieleen jehovan todistajat, jehovan todistajista tuli mieleen Ahvenanmaalaiset, Ahvenanmaalaisista sivarit, sivareista totaalit, totaaleista toleranssi, toleranssista topukka, topukasta rapukka, rapukasta rapakivi, rapakivestä...

En ole varma, mutta haistanko oikein? Täyttyykö kuppi vihdoinkin?

Rikotaan ihmisoikeuksia, rikotaan tasa-arvoa, pidetään toisia uskontoja parempina kuin toisia, pidetään ylipäänsä uskontoa parempana perusteluna kuin jotain muuta vakaumusta, pidetään Ahvenanmaalaisia...en edes tiedä minä niitä pidetään, mutta jonain kuitenkin. Mietitään tosissaan komiteoita jotka tutkisivat kenen vakaumus pitää ja kenen ei? 2000-luvun Suomessa?

Kaikki tietävät ja ovat aina tienneet mistä on kyse. Kaikki tietävät miksi totaalikieltäytyjät laitetaan linnaan (nykyisin on mahdollisuus myös todella leppoisaan ja reiluun vapaudenriistoon jalkapantarangaistuksella). Jos asepalvelus olisi vapaaehtoista, sinne menisi erittäin vähän jengiä ja niistäkin vähistä suurin osa olisi holtittomia asehulluja. Se siitä Suomalaisesta isänmaallisuudesta.

Pakollisesta asepalveluksesta syntyy teennäistä isänmaallisuutta vasta jälkikäteen, hieman samaan tapaan kuin remmin käyttö kasvatuksen välineenä toimii vasta reilulla viiveellä. Kolmekymppisenä päivitellään kun nykyteinit eivät usko mitään, olisivat saaneet remmiä kuten minäkin. Silloin kun sitä remmiä todellisuudessa sai, se ei todellakaan tuntunut mukavalta, eikä varmasti kasvattanut mihinkään.

Minäkin jouduin kärsimään, sinunkin on jouduttava. Minäkin söin 7-luokalla pihlajanmarjoja, sinunkin on syötävä. Se siitä Suomalaisesta isänmaallisuudesta.

Siviilipalveluksen pituus toimii samalla periaatteella. Tottakai se on kaksinkertainen armeijapalvelukseen nähden. Jos se olisi samat kuusi kuukautta mitä lyhin palvelusaika, siitä tulisi paljon suositumpi. Se siitä Suomalaisesta isänmaallisuudesta.

Sivarin suosiota rajoittaa suurelta osin sen rangaistuksenomainen pituus. Jos näin ei ole, miksei sitä lyhennetä reilusti, ei olisi ihmisoikeusjärjestötkään kimpussa ja voitaisiin oikeasti olla ihmisoikeusvaltio? Ai niin, johan sitä lyhennettiin kuukaudella!

Naiset eivät joudu käymään mitään palvelusta. Eivät tietenkään joudu. Armeijalaitos on ajalta jolloin miehet oli miehiä ja ämmät hiljaa! Silloin naiset olivat oikeasti heikompi sukupuoli ja alemmassa asemassa muutenkin. Silloin oli päivänselvää että on miesten töitä ja naisten töitä. Muusta yhteiskunnasta poiketen, armeija elää yhä tässä menneessä maailmassa. Siksi sen on niin vaikeaa nyt arpoa mitä tekisi naiskysymykselle. Ei voi kieltää, mutta ei voi pakottaakaan. Yrittää siis vaieta.

Hiukset ja niiden pituus. Miesten lyhyet hiukset ovat olleet muotia länsimaissa jotakuinkin sata vuotta. Ennen sitä pitkät hiukset olivat muotia ainakin pari tuhatta vuotta ja näissä hippitukissa tapeltiin ja murhailtiin vuosituhansia varsin sujuvasti. Lyhythiuksisuuden tullessa muotiin, se alettiin yhdistämään miehuuteen ja miehisyyteen. Miehillä on lyhyt tukka ja naisilla pitkä. Nämä satavuotiaat asennejäämät ohjaavat armeijan karvakoodistoa edelleen.

Mutta entäs hygienianäkökulma? On totta että lyhyt tukka on varmasti hygienisempi vaihtoehto metsän siimeksessä. Naiset tosin eri uskontokuntana eivät ilmeisesti kärsi pitkähiuksisuuden aiheuttamasta taistelukelvottomuudesta?

Eiköhän se suossa rämpiminen jo riitä? Vaikuttaako siltä että tätä yhä kasvavaa valheiden ja epäloogisuuden vyyhtiä voisi vielä jotenkin paikkailla?

Vaikka kirkko yritti aikanaan kaikin voimin kieltää käsitystä maapallon pyöreydestä, pyöreäksi se maapallo sitten lopun viimein päätyi.

”Kuurot oppii kuulemaan, sokeet oppii näkemään, mykät oppii puhumaan ja rammat kävelemään” (Tuomari Nurmio –Huda huda!-)