Anarkistit

Miksi on anarkisteja? Miksi ne rikkovat yhteistä ja yksityistä omaisuutta? Mitä siten (muka) saa aikaiseksi? Pellejä! Typeriä tyyppiesimerkkejä nykynuorisolaisista. Eivät tajua mistään mitään. 101-vuotias Hannes voittaa tuollaiset nilkit tyrmäyksellä. Kyllä hävettää moisten puolesta. Miten pienyrittäjän ikkunan rikkominen muka mitään auttaa? Eivätkö mitään tajua? Toivottavasti törmäävät kaikki kumipampuun ja saavat sata vuotta kuritushuonetta!

Kuulostaako tutulta? Tuliko nyt hyvä olo? Varmasti tuli.

Sai vähän raivota. Sai olla oikein reilusti vihainen ja jopa agressiivinen, mutta sillä lailla oikean asian puolesta -  pahaa vastaan. Sai olla samaa mieltä muiden samanmielisten kanssa. Ei tarvinnut pelätä ettei saisi kutsua perinteiseen saunailtaan radikaalin mielipiteensä vuoksi? Mielipide on kerrankin takuuvarmasti oikea, sellainen kuin sopii olla. Sellainen jonka voi ääneen esittää, missä vaan. Sama mielipide kuin Jari Tervolla, kansan tulkilla. Saa siis kerrankin kokea että omat turvalliset arvot ovat selkeästi parempia ja oikeampia kuin vieraat uudet sekoboltsiarvot astaloineen ja naamareineen. Mieluummin Hanneksen kuin anarkistitollojen kanssa marjaan?

Ja kyllähän sitä nyt toki eri mieltä saa olla, mutta että pitää rikkoa paikkoja, ja vielä Itsenäisyyspäivänä. Eikö mitään häpyä? Eikö mitään kunnioitusta! Mitä ne muka siellä vastustivat? Miksi sellaisia anarkisteja edes on?

Siinä se vastaus onkin. Juuri siksi niitä anarkisteja on. Siksi että meillä olisi hyvä olla. Siksi että meillä olisi turvallinen, yhtenäinen ja lämmin mieli. Anarkistit pitäisi palkata Suomelle töihin, samalla tavoin kuin Markus Kajon kirjassa hipit palkattiin kunnan hommiin. Työnkuvanaan hipeillä oli istua kaupungintalon portailla ja soitella kitaraa. Sitten ohikulkevat ihmiset, esimerkiksi päiväkodin tädit lapsikatraineen, pystyivät ääneen paheksumaan: ”Hyi hyi, katsokaa lapset. Hippejä, hyi hyi!”

Siksi hipit hauskassa vitsissä, siksi anarkistit todellisuudessa. Sadantonnin kuluerä anarkistien vahingonteoista on halpa hinta siitä että pari miljoonaa suomalaista saa euforisen elämyksen ja yhteisyyden tunteen kun voi porukalla inhota täydellistä vastustajaa; inhottavaa, typerää, epäloogista, iältään pääasiassa nuorempaa, harmitonta. Eihän meillä pala kaduilla edes autot. Toisin kuin Ruotsissa, jossa siitä on tullut jo arkipäivää kuten uutinen Helsingin Sanomissa kertoo. Rågsved-nimisessä Tukholmalaislähiössä paloi reilut kymmenen autoa, palopommit ja kivet lensivät. Poliisi ei muista alueella aiemmin tapahtuneen isompia mellakoita ja paikallinen asukaskin kiteyttää lähiön rauhallisuuden seuraavin sanoin: ”Silloin tällöin ehkä palaa joku auto, mutta ei tällä tavalla". Silloin tällöin palaa ehkä joku auto, mutta ei mitään vakavaa?

Valtakunnassamme kaikki hyvin. Hyi hyi, katsokaa, anarkisteja.