Matkailu avartaa? Tuskin. Tässä sloganissa on omituisia ulottuvuuksia. Matkailu avartaa, mutta ei mikä tahansa matkailu, tai minne tahansa matkailu, tai kenen tahansa matkailu, tai matkailu ylipäänsä.
Viime viikolla Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen
mollasi lähiöitä ja niiden rappeuttavaa kapakkakulttuuria. Mollaamisesta nousi
kohu ja Jussi päätti hieman avartaa itseään. Hän matkusti lähiöön ja
lähiörappion ytimeen, kantabubiin. No, avarsiko tämä matka Pajusta? Tuskin. On
nimittäin niin että lähiöihin matkustelu ei todellakaan avarra ketään, Pajusenkin
tapauksessa kyseessä oli parempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan ihmisen
setämäinen päänsilittelyretki niiden juoppojen idioottien kotiin. Vaikka se
oikeasti voisikin avartaa Pajusen maailmaa, ei se avarra, sillä matkustuskohde
oli väärä ja matkustaja oli väärä.
Minkälainen matkustaminen sitten avartaa?
Ulkomaanmatkustaminenko? Kyllä ja ei. Jos matkustaa Teneriffalle, ei tasan
avarru mikään. Mutta jos taasen matkustaa Prahaan, niin saattaa jo hieman
arvartaakin, jos on oikea matkustaja. Jos miesporukka lähtee ryyppy– ja huorareissulle,
on aivan sama mihin maailmanääriin menevätkin, mikään ei avarru. Jos
yliopistonainen matkustaa Helsingistä lappiin nuuskimaan avaraa luontoa, retki
on taatusti avartava. Miksi?
Siksi että tämä matkustamisen avartava vaikutus ei usein
perustu siihen että matkustaja avartuisi, se perustuu siihen miten muut ihmiset
tämän matkustamisen ja matkustajan kokevat. Mikä on minäkin aikana avartavaa ja
kuka on ihminen joka ylipäänsä voi avartua. Ei lähiön juntit avarru koskaan
vaikka matkustaisivat sata kertaa vuodessa Nepaliin. Juntit ovat juntteja
Pariisiissakin. Eikä Pajunen avarru lähiöretkestä, koska asenne on väärä,
asenne ei avarru tai muutu.
Sama koskee matkustuskohdetta. Hieman vuosikymmenestä
riippuen meillä on kirjoittamattomia sääntöjä avartavista matkustuskohteista.
Jo kultaisella ysärillä kävi ilmi että rantalomakohteet ovat aika jurpoja
matkakohteita, eikä niihin matkaava tasan avarru vaan on esimerkki
idioottituristista. Viime aikoina rantalomailu on taas muuttunutkin siistiksi ”läpällä
mennään Inglesiin” –touhuksi, joten periaatteessa siitä voi avartuakin. Jos
vaan ymmärtää retken itseironian.
Kotimaassakin voi avartua, mutta myös siinä kannattaa olla
kohteen valinnassa tarkkana. Oulu ei ole lappi ja ryyppääminen on hauskaa, ei
avartavaa. Matkustuksen avartava vaikutus perustuu siihen, että matkaaja on
avara ihminen. Avarakatseinen ihminen avartuu matkustellessa, lukiessa, telkkua
katsellessa ja jopa ruokakaupassa. Hän on sellainen. Sisäänpäin kääntynyt pelokas
juntti ei avarru missään vaikka kuinka yrittäisi. Siksipä moni suomalainenkin
matkaaja palaa jokavuotiselta kesälomareissultaan takaisin Suomeen yhtä
rasistina ja siirtomaaisäntänä kuin aiemminkin. Saattaa jopa olla, että
setelitukun voimalla juoksutetut paikallisapinat vain vahvistavat valkoisen
miehen ylivoimaista voittaja-asennetta entisestään. Eikä mitään opita, eikä
mikään avarru.
Matkustelu onkin siis hienovaraista puuhaa ja moisen ”matkailu
avartaa” –valheen levittäminen pitäisi lopettaa tykkänään. Kaikki tietävät että
yksin lapin perukoilla ikänsä asuva saamelaisoriginelli on aivan eri puusta
veistetty kuin lähiössä elämänsä viettävä duunari. Kumpikaan ei koskaan
matkusta minnekään, mutta silti toinen on juntti ja toinen avartuu koko
loppuelämänsä lapin luonnosta, shamaanista pohjoisen hengestä ja ties mistä
yhtä huumoripitoisesta pelleilystä.
Näin se vaan menee. Itse en matkusta koskaan minnekään koska
olen teidän kaikkien yläpuolella. Olen kolumnisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti