maanantai 6. lokakuuta 2014

Matkailu avartaa?


Matkailu avartaa? Tuskin. Tässä sloganissa on omituisia ulottuvuuksia. Matkailu avartaa, mutta ei mikä tahansa matkailu, tai minne tahansa matkailu, tai kenen tahansa matkailu, tai matkailu ylipäänsä.

Viime viikolla Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen mollasi lähiöitä ja niiden rappeuttavaa kapakkakulttuuria. Mollaamisesta nousi kohu ja Jussi päätti hieman avartaa itseään. Hän matkusti lähiöön ja lähiörappion ytimeen, kantabubiin. No, avarsiko tämä matka Pajusta? Tuskin. On nimittäin niin että lähiöihin matkustelu ei todellakaan avarra ketään, Pajusenkin tapauksessa kyseessä oli parempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan ihmisen setämäinen päänsilittelyretki niiden juoppojen idioottien kotiin. Vaikka se oikeasti voisikin avartaa Pajusen maailmaa, ei se avarra, sillä matkustuskohde oli väärä ja matkustaja oli väärä.

Minkälainen matkustaminen sitten avartaa? Ulkomaanmatkustaminenko? Kyllä ja ei. Jos matkustaa Teneriffalle, ei tasan avarru mikään. Mutta jos taasen matkustaa Prahaan, niin saattaa jo hieman arvartaakin, jos on oikea matkustaja. Jos miesporukka lähtee ryyppy– ja huorareissulle, on aivan sama mihin maailmanääriin menevätkin, mikään ei avarru. Jos yliopistonainen matkustaa Helsingistä lappiin nuuskimaan avaraa luontoa, retki on taatusti avartava. Miksi?

Siksi että tämä matkustamisen avartava vaikutus ei usein perustu siihen että matkustaja avartuisi, se perustuu siihen miten muut ihmiset tämän matkustamisen ja matkustajan kokevat. Mikä on minäkin aikana avartavaa ja kuka on ihminen joka ylipäänsä voi avartua. Ei lähiön juntit avarru koskaan vaikka matkustaisivat sata kertaa vuodessa Nepaliin. Juntit ovat juntteja Pariisiissakin. Eikä Pajunen avarru lähiöretkestä, koska asenne on väärä, asenne ei avarru tai muutu.

Sama koskee matkustuskohdetta. Hieman vuosikymmenestä riippuen meillä on kirjoittamattomia sääntöjä avartavista matkustuskohteista. Jo kultaisella ysärillä kävi ilmi että rantalomakohteet ovat aika jurpoja matkakohteita, eikä niihin matkaava tasan avarru vaan on esimerkki idioottituristista. Viime aikoina rantalomailu on taas muuttunutkin siistiksi ”läpällä mennään Inglesiin” –touhuksi, joten periaatteessa siitä voi avartuakin. Jos vaan ymmärtää retken itseironian.

Kotimaassakin voi avartua, mutta myös siinä kannattaa olla kohteen valinnassa tarkkana. Oulu ei ole lappi ja ryyppääminen on hauskaa, ei avartavaa. Matkustuksen avartava vaikutus perustuu siihen, että matkaaja on avara ihminen. Avarakatseinen ihminen avartuu matkustellessa, lukiessa, telkkua katsellessa ja jopa ruokakaupassa. Hän on sellainen. Sisäänpäin kääntynyt pelokas juntti ei avarru missään vaikka kuinka yrittäisi. Siksipä moni suomalainenkin matkaaja palaa jokavuotiselta kesälomareissultaan takaisin Suomeen yhtä rasistina ja siirtomaaisäntänä kuin aiemminkin. Saattaa jopa olla, että setelitukun voimalla juoksutetut paikallisapinat vain vahvistavat valkoisen miehen ylivoimaista voittaja-asennetta entisestään. Eikä mitään opita, eikä mikään avarru.

Matkustelu onkin siis hienovaraista puuhaa ja moisen ”matkailu avartaa” –valheen levittäminen pitäisi lopettaa tykkänään. Kaikki tietävät että yksin lapin perukoilla ikänsä asuva saamelaisoriginelli on aivan eri puusta veistetty kuin lähiössä elämänsä viettävä duunari. Kumpikaan ei koskaan matkusta minnekään, mutta silti toinen on juntti ja toinen avartuu koko loppuelämänsä lapin luonnosta, shamaanista pohjoisen hengestä ja ties mistä yhtä huumoripitoisesta pelleilystä.

Näin se vaan menee. Itse en matkusta koskaan minnekään koska olen teidän kaikkien yläpuolella. Olen kolumnisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti