Säästöpeli

Hallitus on päättänyt purkaa säästösyistä kuntien tehtäviä miljardilla eurolla. Tarkempaa tietoa tehtävien karsimisesta ei ole. Helsingin sanomat tarttui tähän visaiseen ongelmaan ja antoi lukijoilleen mahdollisuuden kokeilla säästöpeliä, jossa lukija voi itse testata mistä eri kohteista miljardin voisi leikata.

Säästöpelissä on lueteltu kuntien eri hallintoaloja ja niistä mahdollisesti irtilähteviä summia. On lasten päivähoitoa, kotipalveluja, hammashoitoa, perusopetusta ja niin edelleen. Tästä ikävästä viidakosta lukija sitten kokeilee leikkailla rahaa pois ja joka napin painalluksen kohdalla leikkaus tuntuu epäoikeudenmukaiselta, leikataanhan joka kohdassa jotain tärkeää. Listalta ei helposti löydä mitään sellaista leikattavaa joka tuntuisi oikeudenmukaiselta.

Tähän on tultu. Ei ole eletty suu säkkiä myöten ja nyt on sitten leikattava, kaikesta hyvästä, kaikesta tärkeästä. Olemme eläneet yli varojemme ja vaihtoehtoja ei ole. Tässä sitten lukija voi punnita omia arvojaan ja kokeilla poliitikon elämää, vaikeita valintoja. Väistämättömiä valintoja.

Säästöpeli vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin netissä tehtävät vaalikoneet. Niissä annetaan tiettyjä monivalintakysymyksiä, mihin vastaamalla saa tuloksen samanmielisistä ehdokkaista. Vaalikoneissakin käytetään samaa pakon retoriikkaa. Saatetaan kysyä esimerkiksi: nyt kun kuntien talous on retuperällä ja velka painaa selkää, mistä seuraavista leikkaisit: perusterveydenhuolto, vanhuspalvelut vai vammaispalvelut?

Siinä sitä jälleen kansalainen arpoo tuskissaan mistä näistä leikkaisi, pakko kun on.

Matlock tosin huutaisi ”vastalause, kysymys on johdatteleva!”

Matlock ei asu Suomessa.

Huomioitavaa on, että näissä leikkisissä ihmiskokeissa ei ole todellakaan tarkoituksena kokeilla mitä kansalainen tekisi, vaan viestiä vaihtoehdottomuuden politiikkaa. Meillä ei ole muita mahdollisuuksia! Ketään ei kiinnosta mitä kansalainen tekisi, vaan se, että kansalainen taatusti ymmärtää leikkauksen pakon. Ymmärtää että muita vaihtoehtoja ei ole eikä tule. Ja ymmärtää, että koska seuraus kohdistuu kansalaisen hyvinvointiin, täytyy syynkin olla kansalaisesta lähtöisin. Ei kai nyt muuten?

Yhdessäkään vastaavassa testissä ei koskaan kysytä, mitä kansalainen on mieltä siitä, mikä tämän kaiken kurjuuden on aiheuttanut. Missä on vika kun kaikki kunnat ovat velkaisia? Missä on vika kun valtio on velkainen? Kuka tai ketkä ovat aiheuttaneet tällaisen laman?

Tilanne on hieman sama kuin postilaatikosta saapuisi tonnin lasku, muttei itse tietäisi miksi. Sinä olet tonnin velkaa, mistä meinasit säästää sen? Mistä meinaat leikata?

Siinä sitten äkkiä myisi auton ja vinguttaisi luottokortin pohjaan jotta saisi laskun maksettua. Koskaan ei ihmettelisi että mistä helvetistä moinen lasku oikein tuli ja miksi ihmeessä se pitäisi maksaa. Niinkö kansalainen toimisi?

Tuskin. Jokainen saisi täysimittaisen raivarin, jos syyttä suotta lykättäisiin omituisia laskuja maksettavaksi ilman perusteita. Tuskin kukaan alkaisi välittömästi maksamaan ja leikkaamaan lastensa harrastuksista.

Miksei? Koska kotitaloudessa ihminen jotakuinkin tietää mistä menot syntyvät. Ei ole kotitalouteen vielä saapunut vaihtoehdottomuuden politiikka, jossa ilman perusteita vain maksellaan suunnattomia summia ties minne. Vaihtoehtoja on, ja jos yllättäviä laskua saapuisikin, osaisi kotitaloushenkilö nopeasti ottaa selvää kuka on tilannut tonnilla kenkiä kertomatta muille kotitaloushenkilöille mitään. Sylttytehdas löytyisi nopeasti.

Mutta valtion tai kunnan talous on eri juttu. Sinne vain katoaa rahaa ja sitten on säästettävä. Ensin poliitikot toimivat kuten toimivat ja rahaa jää aina puuttumaan. Sen jälkeen annetaan kansalaiselle vaalikone tai säästökone, jotta kansalainen voi kokeilla mistä leikata. Kansalaiselle ei koskaan anneta sylttytehdaskonetta, jolla etsiä mahdollisia syitä tilanteeseen. Kansalaisen kone on aina seurauskone. Ei siivoojallekaan kerrota mistä sotku on tullut, pääasia että tajuaa vain siivota.

Samaan aikaan lehdet uutisoivat käteisen käytön mahdollisesta rajoittamisesta. Suuri osa harmaasta taloudesta liikkuu kuulemma käteisessä rahassa? Tosin finanssialan keskusliiton laskujen mukaan enää noin neljännes kuluttajista ostaa kaikki päivittäistavaransa ja palvelunsa käteisellä, eli käteisin käyttö on vähentynyt koko ajan. Mutta! Mutta siitä huolimatta käteisessä rahassa piilee harmaan taloutemme ydin? Sinnekö ne rahat katoavatkin? Käteiskauppaan? Siksikö meidän pitää kokeilla säästökonetta ja leikellä vanhustenhuoltoa? Verorahat ovat kadonneet pitserioiden ja partureiden taskuihin? Voi jukra.

Eipä ikinä tullut mieleen että harmaan talouden suurin linnake onkin käteiskaupassa. Maailmassa kierretään veroja tuhansilla miljardeilla euroilla. On veroparatiiseja, missä makaa enemmän verotuksen ulkopuolista rahaa kuin koko euroopan unionissa, ja kaikki käteisenä? On verotusjärjestelmiä, missä suuryrityksen johtajilla on pienemmät veroprosentit kuin heidän sihteereillään, ja kaikki tämä rahamäärä käteisenä? On rahajärjestelmä missä pankit voivat luottolaajentaa uloslainaamaansa korollista rahaa satakertaisesti, leipoa tästä kaikesta voittoa ja hätätilanteessa maksattaa tappiot verorahoilla, ja kaikki tämä käteisenä? On jättimäisiä yrityksiä, jotka ovat konkurssikypsässä tilanteessa liian suuria kaatumaan, joten valtion on tuettava näitä poloja verorahoilla, ja vieläpä käteisellä?

Tässäpä oma syy-yhteys-koneeni. Toivottavasti Helsingin sanomat ottaa tämän käyttöön, yhtä leikkimielinen testihän tässäkin on kyseessä.

Rengasta vaihtoehto joka mielestäsi kertoo syyn taloudelliseen kurimukseemme.

1. Meitä kusetetaan

2. Meitä pidetään täysinä idiootteina

3. Naapurin Jannella on vitosen seteli

4. Klabbeissa on mulla tonnin stiflat