Kun tässä alati vellovassa leikkauskeskustelussa puhutaan työväen palkanalennuksista, niin väkisinkin huomaa miten loppujen lopuksi kyse on vain yksipuolisesta jankkauksesta. Ehdotetaan leikkauksen kohteeksi iltalisiä, tai sunnuntailisiä, tai lomarahaa, tai mitä milloinkin. Kyse on silti koko ajan samasta asiasta. Kokonaispalkkauksesta, ja sen leikkaamisesta.
Työehtosopimukset ovat kokonaissopimuksia, mitkä pitävät
sisällään lukemattomia eri pykäliä koskien työnantajan ja työntekijän oikeuksia
ja velvollisuuksia. Ne ovat yhtenäinen neuvoteltu kokonaisuus. Seuraava
yksinkertaistettu esimerkki valottaa miksi on tärkeää ymmärtää, että kyseessä
on nimenomaan kokonaisuus.
Työntekijä (TT): me haluamme tästä työstä 1000€ kuukaudessa
palkkaa.
Työnantaja (TA): me olemme valmiita maksamaan siitä 800€
kuukaudessa.
TT: ei käy, liian vähän.
TA: no, jos saatte hyvitykseksi joka vuosi kesälomarahan
joka on 600€?
TT: kokonaisuudessahan vuosipalkka on kesälomarahankin
kanssa 1800 euroa alhaisempi kuin meidän ehdotus. Hyväksymme moisen vain, jos
saamme palkallisen sairasloman?
TA: hyvä on. Kättä päälle.
Vaikka esimerkki on todella yksinkertaistettu, se kertoo
että kyse on neuvotellusta kokonaisuudesta. Kun tällä hetkellä on tapana
kokeilla kepillä jäätä ja kierrellä leikkurin kanssa milloin peruspalkan
äärellä, milloin lomarahojen, milloin sairaslomien, milloin minkäkin äärellä, niin
todellisuudessa koko ajan on vain tarkoitus laskea työntekijän palkkaa,
työnantajan eduksi. Nämä näennäiset vaihtoehdot ovat vain yksi tapa syyllistää
työntekijää joustamattomuudesta.
Lomaraha, johan se nimenäkin on aivan mahdoton. Miksi
työnantajan pitäisi maksaa lomailusta vielä erikseen? Sairasloma, miksi
työnantajan pitäisi maksaa siitä että joku ei ole töissä? Tältähän tämä
kuulostaa, ja tältä sen on tarkoituskin kuulostaa. Yksittäisenä nostona
yksittäinen työehtosopimuksen kohta saadaan todellakin näyttämään typerältä menneisyyden
hölmöydeltä. Vaan kun kyse ei ole mistään yksittäisestä lomarahasta, vaan
kokonaisuudesta. Esimerkiksi opettajien pitkät lomat ovat aikoinaan sovittu
siten, että heidän vuosipalkkansa on muuten alhaisempi kuin pitäisi. Se
kompensoidaan pitkällä lomalla. Jos keskustellaan pelkästä opettajan lomasta päivien
lukumääräpohjalta, se näyttää pitkältä. Mutta jos keskusteluun otetaan mukaan
mukaan palkanalennuskompensaatio, se vaikuttaa reilulta ja ennen kaikkea
yhteisesti sovitulta.
No keskustellaanko meillä sitten kokonaisuudesta? Ei
todellakaan. Meillä nimenomaan keskustellaan yksittäisistä palkkamekanismeista,
jotta saataisiin työntekijät näyttämään joustamattomilta ja ahneilta
jurrikoilta. Nykyinen leikkauskeskustelu on todellisuudessa kaikkine vaihtoehtoineen
seuraavanlainen:
TA: alennetaan palkkaa, valtio on velkaa
TT: ei käy, me emme ole velkoja aiheuttaneet
TA: no entä jos vaihtoehtoisesti alennetaan palkkaa, valtio
on velkaa
TT: juurihan te tuon sanoitte, ei edelleenkään käy. Me emme
ole velkoja aiheuttaneet. Puuttukaa vaikkapa veronkiertoon, sieltä saatte
vuosittain reilusti saman potin, ja se on ennen kaikkea oikeudenmukaisempaa.
TA: ettekö te nyt yhtään pysty joustamaan, valtio on velkaa,
alennetaan palkkaa.
TT: mitä helvettiä, toimitteko te jankkaajat jollain
Duracell-pattereilla?
TA: alennetaan palkkaa, valtio on velkaa.
Kokonaispalkkaus. Kokonaisvitunpalkkaus. Koettakaa nyt
perkele ymmärtää. Ei niitä palkkasopimuksia niin ole tehty, että on sovittu
peruspalkka ja sitten työnantaja juhannusjurreissaan on vahingossa mennyt
myöntämään peruspalkan päälle sunnuntailisän ja kesälomarahan, ja nyt sitä
katuu. Se on yhdessä sovittu, yhteisten kompromissien lopputulos. Jokainen
yksittäinen haittalisä tai lomakorvaus on tasan tarkkaan saanut vastinparikseen
työnantajapuolen vaatiman pykälän. Tämä sattuu jännästi unohtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti