sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Alennetaan palkkaa


Kun tässä alati vellovassa leikkauskeskustelussa puhutaan työväen palkanalennuksista, niin väkisinkin huomaa miten loppujen lopuksi kyse on vain yksipuolisesta jankkauksesta. Ehdotetaan leikkauksen kohteeksi iltalisiä, tai sunnuntailisiä, tai lomarahaa, tai mitä milloinkin. Kyse on silti koko ajan samasta asiasta. Kokonaispalkkauksesta, ja sen leikkaamisesta.

Työehtosopimukset ovat kokonaissopimuksia, mitkä pitävät sisällään lukemattomia eri pykäliä koskien työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne ovat yhtenäinen neuvoteltu kokonaisuus. Seuraava yksinkertaistettu esimerkki valottaa miksi on tärkeää ymmärtää, että kyseessä on nimenomaan kokonaisuus.

Työntekijä (TT): me haluamme tästä työstä 1000€ kuukaudessa palkkaa.

Työnantaja (TA): me olemme valmiita maksamaan siitä 800€ kuukaudessa.

TT: ei käy, liian vähän.

TA: no, jos saatte hyvitykseksi joka vuosi kesälomarahan joka on 600€?

TT: kokonaisuudessahan vuosipalkka on kesälomarahankin kanssa 1800 euroa alhaisempi kuin meidän ehdotus. Hyväksymme moisen vain, jos saamme palkallisen sairasloman?

TA: hyvä on. Kättä päälle.

Vaikka esimerkki on todella yksinkertaistettu, se kertoo että kyse on neuvotellusta kokonaisuudesta. Kun tällä hetkellä on tapana kokeilla kepillä jäätä ja kierrellä leikkurin kanssa milloin peruspalkan äärellä, milloin lomarahojen, milloin sairaslomien, milloin minkäkin äärellä, niin todellisuudessa koko ajan on vain tarkoitus laskea työntekijän palkkaa, työnantajan eduksi. Nämä näennäiset vaihtoehdot ovat vain yksi tapa syyllistää työntekijää joustamattomuudesta.

Lomaraha, johan se nimenäkin on aivan mahdoton. Miksi työnantajan pitäisi maksaa lomailusta vielä erikseen? Sairasloma, miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä että joku ei ole töissä? Tältähän tämä kuulostaa, ja tältä sen on tarkoituskin kuulostaa. Yksittäisenä nostona yksittäinen työehtosopimuksen kohta saadaan todellakin näyttämään typerältä menneisyyden hölmöydeltä. Vaan kun kyse ei ole mistään yksittäisestä lomarahasta, vaan kokonaisuudesta. Esimerkiksi opettajien pitkät lomat ovat aikoinaan sovittu siten, että heidän vuosipalkkansa on muuten alhaisempi kuin pitäisi. Se kompensoidaan pitkällä lomalla. Jos keskustellaan pelkästä opettajan lomasta päivien lukumääräpohjalta, se näyttää pitkältä. Mutta jos keskusteluun otetaan mukaan mukaan palkanalennuskompensaatio, se vaikuttaa reilulta ja ennen kaikkea yhteisesti sovitulta.

No keskustellaanko meillä sitten kokonaisuudesta? Ei todellakaan. Meillä nimenomaan keskustellaan yksittäisistä palkkamekanismeista, jotta saataisiin työntekijät näyttämään joustamattomilta ja ahneilta jurrikoilta. Nykyinen leikkauskeskustelu on todellisuudessa kaikkine vaihtoehtoineen seuraavanlainen:

TA: alennetaan palkkaa, valtio on velkaa

TT: ei käy, me emme ole velkoja aiheuttaneet

TA: no entä jos vaihtoehtoisesti alennetaan palkkaa, valtio on velkaa

TT: juurihan te tuon sanoitte, ei edelleenkään käy. Me emme ole velkoja aiheuttaneet. Puuttukaa vaikkapa veronkiertoon, sieltä saatte vuosittain reilusti saman potin, ja se on ennen kaikkea oikeudenmukaisempaa.

TA: ettekö te nyt yhtään pysty joustamaan, valtio on velkaa, alennetaan palkkaa.

TT: mitä helvettiä, toimitteko te jankkaajat jollain Duracell-pattereilla?

TA: alennetaan palkkaa, valtio on velkaa.

Kokonaispalkkaus. Kokonaisvitunpalkkaus. Koettakaa nyt perkele ymmärtää. Ei niitä palkkasopimuksia niin ole tehty, että on sovittu peruspalkka ja sitten työnantaja juhannusjurreissaan on vahingossa mennyt myöntämään peruspalkan päälle sunnuntailisän ja kesälomarahan, ja nyt sitä katuu. Se on yhdessä sovittu, yhteisten kompromissien lopputulos. Jokainen yksittäinen haittalisä tai lomakorvaus on tasan tarkkaan saanut vastinparikseen työnantajapuolen vaatiman pykälän. Tämä sattuu jännästi unohtumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti